loppu

Tuntuu ettei ole enää kirjoitettavaa tänne blogiin. Monenlaisia uusia asioita on tullut elämääni, paljon on muuttunut - lähinnä pääni sisällä. Kaikki tapahtunut ja tapahtuva on sen luonteista, etten halua kirjoittaa siitä julkisesti. Asumista ja elämistä jatkan edelleen mäjentöppäreellä. Ehkä joskus tulevaisuudessa aloitan uuden blogin tai sitten en.

Joka tapauksessa KIITOS teille lukijani.

Kaunista kevättä kaikille.

kodista2

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni.

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa sanoin, minulle tärkeintä ovat kodissa asuvat ihmiset. Siis minä! :D Eihän täällä asu muita kuin minä ja koira. Olennaista on, että minun on hyvä ja helppo olla tässä kodissa. Ei ole ikäviä naapureita, ei naapureita ollenkaan. Nautin tästä rauhasta ja tilasta, jota täällä on ympärillä. Pikkulinnut ja oravat keittiön ikkunan alla olevalla lintulaudalla ilahduttavat joka päivä.

Nautin kun elämäntilanteeni sallii vihdoin sen, että minun ei tarvitse olla jatkuvasti muita varten vaan saan olla kodissani täysin itsekäs oma itseni ja olla miten haluan. On myös suuri ilo, kun minulle tulee vieraita ja he viihtyvät luonani. Useampikin ystävä on sanonut, että luonani on kotoista, mikä tietenkin tuntuu hyvältä.

Seinillä ja sisustuksella on minulle väliä. Pidän kauniista ympäristöstä ja olen tehnyt kotini oman makuni mukaan kauniiksi. Olen aina haaveillut puuhellasta ja nyt minulla on sellainen sekä täydellinen uuni. Talo ei ulkoapäin ole mikään erikoinen, mutta kunhan jaksan, muuttuu talon ulkonäkö enemmän minun makuni mukaiseksi. Koteihini on alusta saakka kuulunut kirjoja, ensin vain muutama, vuosien varrella määrä vain kasvaa kasvamistaan. Lisähyllyt odottavat maalausta veljeni varastossa.

Yksi syy miksi ihastuin tähän paikkaan, oli se että tässä on iso piha, jonne voin tehdä oman mieleni mukaisen  puutarhan. Vielä en ole jaksanut myllätä kovinkaan paljon, mutta odotan kevättä sormet syyhyten. Ensi keväänä ja kesänä pitäisi olla enemmän aikaa puutarhatöille. Ihanaa!

kodista

Joskus muinoin ymmärsin kodistani tärkeän asian: seinät eivät tee kotia, vaan siellä asuvat ihmiset. Mitä koti on sinulle? Mikä merkitys on sisustuksella ja ympäristöllä? Mitkä asiat tekevät kodistasi kodin? Mitä ilman et halua olla? Mistä voisit luopua?

valitusta naisen elämästä

Kerkesin jo hetken toivoa, että olisin lopullisesti päässyt punaisista päivistä. Perhana, kun on 13-vuotiaasta saakka kerran kuukaudessa kärsinyt kivuista, välillä niin helvetillisistä, että ei ole pystynyt tekemään mitään, sais jo menkat vihdoin loppua, kun ikääkin alkaa olla kohta viiskymmentä. Kaikkien menkkakipujen piti loppua synnytyksiin, kissan viikset ja rotan hännät. Nyt on niiden lisäks tolkutonta hikoilua, välillä vilutustakin. Masennuslääkkeen syömisestä on se hyöty, etten kärsi PMS-oireista eli en ole kiukkuinen ja ärtynyt, ei ole kyllä energiapiikkiäkään, jolloin tuli ennen aina siivottua. Jotkut naiset ovat kuulemma äkäisiä myös vaihdevuosina. Minä olen kai tasaisen ärtyisä.

Peräläinen oli taannoin keksinyt jostain, että naisen iän näkee käsistä ja halus nähdä mun käteni ja katsottuaan sanoi, että niin näkee. Iän näkee myös kaulaheltasta. Tyttäreni ovat valistaneet minua, että kaulaa pitää rasvata, että iho säilyy kauniina. Nyt taitaa olla jo vähän myöhäistä saada sutjakka kaula. Katsokaapa muuten Riikka Uosukaisen kaulaa, hän kun varmaan näkyy telkkarissa taas enemmän vaalitouhujen johdosta.

Mistä näkee miehen iän?

ekopaasto

Joutessani (!) surffailin erilaisilla sivustoilla ja törmäsin tälläiseen www.ekopaasto.fi. Tämä liittyy kirkolliseen paastoperinteeseen uudella tavalla. En ole koskaan elämässäni paastonnut, heikko luonne kun olen. Sinänsä ei ole ollenkaan huono ajatus tarkastella 40 päivän ajan omia ruokailu- ja kultutustottumuksiaan. Vaikka minulla ei ole kuin 2,5 km:a kauppaan, käyn siellä autolla. Asia mistä soimaan itseäni jatkuvasti. Ehkä tässä voisi olla hyvä paaston aihe minulle. Syön yleensä lähiruokaa, sitä kun saa paikallisesta marketista. Ehkä voisin kokeilla kasvisruokailua paaston ajan.

Haastan sinut mukaan miettimään ekopaastoa.

huomioita

• Päätin että tänä vuonna olen sosiaalisempi kuin viime vuonna. Olen ottanut kunnon alkuspurtin, nyt olen hieman väsynyt olemaan sosiaalinen.
• On hyvä että luonani käy ihmisiä. Huomaan, kuinka piintynyt olen omiin tapoihini ja luulen, että on vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asioita (minun). Harmi että jotkut ihmiset joutuvat kokemaan tämän ikävällä tavalla. Ja harmikseni huomaan olevani tässä asiassa samanlainen kuin äitini!
• Lumi on kaunista ja tekee maisemasta kauniin. Mieluummin lunta ja pieni pakkanen kuin musta maa. Lumityöt ovat mukavia, saa liikuntaa ja tulee oltua ulkona.
• Sain kahdelta vieraaltani tuliaiseksi lankoja. Molempien vieraiden kanssa opin uusia asioita. Toiselta opin kutomaan sukat niin, että työ aloitetaan kärjestä. Toisen kanssa opettelimme virkkaamaan isoäidin neliöitä.
• Virkkasin eilen koko päivän hartiahuivia. Tarvitsen huivin, koska huushollissa vetää varsinkin nyt pakkasten tultua ja minun niskani ja selkäni palelevat herkästi. Mummomaista? Olkoon!
• Innostun välillä joistain asioista liikaa niin, että teen sitä täysillä väsymykseen saakka, vaikka vähempikin riittäisi. Niinkuin nyt tällä kertaa tämä sosiaalisuus ja virkkaaminen. 

perhana tätä puhetta ja selitystä

Mitäs pahaa siinä on, että makaa yöpaidassa ja kalsareissa sohvalla läppäri auki mahan päällä? No, kun oli suunnitelmana mennä katsomaan äitiä, joka onneksi ei tiennyt suunnitelmastani. Ja kun olin suunnitellut leipovani juustosarvia, kun edelliset loppuivat joulun aikaan ja viikonlopun ruuasta jäi ylimääräistä juustoraastetta. Ja kun fiksumpaa olisi lukea kirjaa, vaikka sitä Liksomin uusinta, jonka halusin ja sain joululahjaksi. Olin minä vielä suunnitellut imurointiakin, koiran karvoja kun ajelehtii lattioilla. Siinäpä ne olennaisimmat tälle päivälle. Kaiken tuon sijasta olen siis maannut sohvalla yöpaidassa ja lukenut blogeja. Pääni sisällä olen käynyt keskustelua siitä, mitä pitäisi, mutta kun en jaksa ja jalkoja särkee. Perhana, eikö tämä juttu lopu koskaan, siis syyttäminen ja selittäminen. Taidanpa avata telkkarin ja katsella tallentamiani tv-ohjelmia vai lukisinko sittenkin. On muuten helpompi avata se telkkari, kun on tässä antanut itselleen luvan siihen. Argh!