pakkasen armoilla

Meijerielämää -blogissa keskustellaan elämisestä tässä ja nyt. Kirjoittaja ihmettelee ihmisten kevät-odotuksia. Vaikka mielestäni elänkin aika paljon tässä ja nyt -elämää, kyllä minäkin odotan jo kevättä, jos ei muuta niin hiukan lämpimämpää säätä. Nämä lähellä -30° olevat pakkaset käyvät jo hermoille ja kukkarollekin. Yhtenä päivänä keksin, että saunan terassilla on mukava istuskella maalis- ja huhtikuun aurinkoisina päivinä. Siihen paistaa suoraan aurinko, kesällä paikka on aivan liian kuuma minulle. Auringon valo ja pitenevät päivät ilahduttavat jo nyt.

Olimme Peräläisen kanssa viikonloppuna kyläilemässä pk-seudulla. Kotona odotti ikävä yllätys, jäätynyt vesiputki. Onneksi minulla on saunan vieressä kaivo, josta sain käyttövettä. Juomaveden hain muualta. Tänään aamulla soitin ensin yhdelle putkimiehelle, sitten hänen ehdottamalleen sähkömiehelle. Lopulta viiden soiton jälkeen löytyi putkimies, joka pystyy sulattamaan muoviputken. Selvisi ettei talon putket olleet jäässä, vaan kaivosta talolle tuleva putki. Hänellä oli mukanaan 30 metriä sulatusputkea, joka ei aivan riittänyt siihen, että olisi päässyt jäätyneeseen kohtaan saakka. Kaivon ja talon välillä kulkee tie ja todennäköisesti putki on jäässä juuri siltä kohtaa. Samalla tuli tarkistettua, että kaivossa on vettä riittävästi. Olen ollut välillä huolissani siitäkin asiasta. Hän palaa huomenaamulla ja toivottavasti huomenna hanasta lorisee taas vesi.

koiruus

Taitaa Peräläinen olla ihastunut koiraankin ja päinvastoin.

selittelyä

Saattaisi luulla, ettei minulla ole pahemmin tekemistä, sillä olen myös tänään lukenut mielenkiintoista blogia Rekous, jossa kerrotaan vanhan talon korjauksesta. Olen minä tehnyt muutakin, sillä minulla on käynyt vieraita, olen leiponut sämpylöitä ja kuherrellut Peräläisen kanssa. Ja joka välissä lukenut em. blogia.

Nyt kun olen perehtynyt kahden pariskunnan ajatuksiin vanhasta talosta, tulee itselle hiukan sellainen olo, että pitäisi muka selitellä omaa ratkaisua. Minun taloni on rakennettu 1928 ja tässä on tehty monenlaista remppaa. Ehkä eniten minua harmittaa, että jossain vaiheessa ikkunat on vaihdettu "uudenaikaisiin", ns. rintamamiestalomallisiin. Viimeisimmän tuhoremontin on tehnyt monitoimimies, jolta ostin talon. Rinta rottingilla hän selitti, mitä kaikkea hän on tehnyt itse. Tuota kaikkea olen sitten hissukseen korjaillut ja kiroillut, ensimmäisenä suihkutilan kanssa. Hän on myös levyttänyt seinät joka huoneessa kipsilevyillä ja laittanut päälle lasikuitutapetin. (Ilmeisesti ja onneksi ei kuitenkaan ole eristänyt seiniä.)

Minä lähdin tämän homman kanssa siitä, että lähinnä maalaan kaiken valkoisen eri sävyillä. Keittiönkin hän oli laittanut uuteen uskoon, ilmeisesti kantanut toimivan puuhellan pois, samoin kuin yläkerran pönttöuunin. Minä ostin huutonetistä uuden puuhellan ja yläkertaan kannettiin vanha Porin Matti, jota ei kuitenkaan voi käyttää koska joku valopää on laittanut hormiin tuuletusputken. (Asia ilmeni kun joulun aatonaattona laitoin tulen siihen ja savu tuli ulos aivan kummallisesta paikasta.) Keittiön kaappien ovet vaihdoin, koska niissä oli samat standardiovet kuin nykyisin näyttää olevan kaikissa normikeittiöissä ja minullakin oli rivarissa ja joita olen aina inhonnnut. Suihkua lukuunottamatta en ole tehnyt täällä mitään muuta uutta. Aika kalliisti joudun vielä korjailemaan hänen jälkiään, mutta siitä sitten kun se on ajankohtaista.

Kaikenlaista tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta teen sitten kun huvittaa. (Tällä hetkellä odotan, että piristyn kun auringon valoa tulee lisää.)  Minusta on pääasia että täällä voi asua, minua ei haittaa keskeneräisyys, joka näkyy heti kun astuu pihaan ja jatkuu sisällä.

sisällä ja ulkona

Muutamana menneenä kesänä olen pidättäytynyt manaamasta hellettä. Täytyy tunnustaa, että viime kesänä sorruin siihen elokuun alussa, kun helle purkautui öisiin ukkosiin, mutta jatkui päivisin eli oli kuumaa ja kosteaa. Toimin helteellä hiukan samoin kuin nyt, istuskelin ja luin, silloin tosin varjossa ulkona. Nyt ei tulisi mieleenkään mennä ulos istumaan. Minusta helle on miellyttävämpää kuin tämä pakkanen. Tänään ei ole ulkolämpötila noussut -17 asteen yläpuolelle. Olen puun- ja lehdenhakureissuja lukuunottamatta istunut sisällä lukien mielenkiintoista blogia Talo.

Pehvaani alkaa vissiin vaivata iskias. Googletin asiaa ja parin sivun jälkeen päätin olla ajattelematta koko kipua. Sen havainnon olen tehnyt, mikä sivuillakin luki, että istuminen on pahasta. Mitä muutakaan tällaisella pakkasella voi sisällä tehdä? Paitsi lisätä koko päivän puita hellaan.

Eilen mietin puolitosissani kenen kaverini luokse menen pakkasta pakoon, toisaalta taloakaan ei voi jättää kokonaan lämmittämättä. Kaikkein ikävävintä on vedon tunne. Sitä poistaakseni kävin puunhakureissullani heittelemässä lisää lunta kivijalkaan, kun sinne alkutalvesta kärräämäni lumi oli aika tavalla painunut. Tällä tavalla siis velton tädin huushollissa.

sortteja

Kyllä on keramiikkaryhmässä mainiot tädit. Tänään jokainen (paitsi minä) oli tuonut herkkuja, pöydässä oli neljää sorttia itsetekoisia leivonnaisia. Oli oikein satakuntalainen meininki tarjoilujen kanssa. Täällä päin varsinkin vanhemmat ihmiset laittavat sen seitsemää sorttia kahvin kanssa. Minä otin aikoinaan mallia anopistani, joka rikkoi perinteitä ja tarjosi vain yhtä sorttia kahvileipää, vaikka olikin ruustinna. Vieläkin kolme tuntia syömisen jälkeen, on hiukan ällö olo. Yksi rouvista oli jopa tehnyt kaikille pienet ystävänpäivälahjat. Alkaa tulla paineita, että mun tarttee joku kerta viedä sinne jotain syötävää kahvin kanssa.

lauantai-iltapäivällä

Nyt on suunnilleen täydellinen hetki. Olen siivonnut. Kannoin oikein matot pihalle ja pesin lattiat. Nyt on kaikki sisällä ja huusholli tuoksuu hyvälle. Keittiön pöydällä on eilen ostetut, hennon vaaleanpunaiset tulppaanit. Kahvinjuontia. Ulkona viimeiset auringonsäteet. Keittiön ikkunasta näkyy savu, joka tulee saunan piipusta. Odottelen saunaan pääsyä.

sananen kuluneesta viikosta

Oikeastaan on ollut mukava viikko. Ihmisiä on poikennut käymään monena päivänä, mikä on aina piristävää. Olen myös jutellut Tuutikin kanssa puhelimessa useampaan kertaan tällä viikolla.

Vaikka olen viettänyt aikaani paljon sisällä ulkolämpötilasta johtuen, auringonpaiste näkyy sisällekin. Kylmä ilma tuntuu inhottavalta, nurkistakin vetää. Sormet kontassa tätä kirjoittelen. Tällä säällä iloitsen suihkun lämpiämästä lattiasta. Minulla ei ole koskaan ennen ollut suihkussa lattialämmitystä, miten se onkaan ihanan tuntuinen jalan alla. Suihku on muuten hienoin tila tässä huushollissa, koska se ainoa täysin uusittu tila.

Sain kirjastosta 663 sivuisen Jo Nesbön dekkarin Panssarisydän. Mukava viikonloppukin tiedossa.