hellepäivä

Täydellinen löhöpäivä.

pesuja

Pyykkihuollon hankaluus alkaa hissukseen ottaa päähän. Tänään pesetin pyykkiä kahdessa paikassa.

Mattojen pesu on ikävä kesäinen homma. Parina viimeisenä kesänä olen älynnyt jakaa sen eri päiville, jolloin se ei ole niin raskasta. Ystäväni oli kanssani pesemässä omia mattojaan. Oli mukava olla yhdessä työn touhussa.

Huomatkaa vasta maalattu mattoteline.

Hain kameran korjauksesta juuri sopivaan aikaan, kun olen loppuviikosta lähdössä turisteilemaan pääkaupunkiseudulle.

juhannusvalmisteluja

Ostin viirin lipputankoon. Täällä päin ei näytä olevan tapana käyttää sellaista, mutta kun lipputanko on keskellä pihaa ja suvi parhaimmillaan, viirin käyttö on minusta paikallaan. Huomenna vaihdan lippuun.

Vaatekaapit tulivat tänään. Se pakotti siivoamaan perusteellisemmin, hyvä niin. Kun jaksan, saan laittaa vaatteita kaappiin. Pikkuhiljaa elämä alkaa normalisoitumaan, mitä se täällä lieneekään. Vielä kun saisi pesukoneen toimimaan. Siihen taitaa kuitenkin mennä aikaa. Olen käynyt pesemässä pyykkiä sukulaisten luona. Tänään taivuin jopa nyrkkipyykkiin. Mattoteline on maalattu, joten ensi viikolla saatan ehkä mennä mattopyykille.

Rattoisaa juhannusta kaikille!

kivikkomaa

Sain eilen kasan hiekkaa. Huonoa multaa oli tullut jo aikaisemmin. Olen tänään koko päivän kaivanut uuden kukkapenkin reunoja, rahdannut hiekkaa, multaa, kalkkia ja hevonsensontaa kukkapenkin pohjaksi. Sain tehtyä puolet. Penkistä tulee kivikkomaa. Osa kukista on kärsinyt pahasti valepenkissä, joka on varjossa ja jonka multa on niille liian väkevää. Käyn huomenna hakemassa kaupasta lisää kanttausnauhaa ja teen minkä jaksan. Harmillista kun kamera on korjauksessa.

Hiukan pitäisi tehdä juhannusvalmisteluja. Paras ystäväni, siskoksi kutsumani, tulee luokseni viettämään juhannusta. Olen odottanut tätä vierailua jo pitkään.

syyttäjä

Vuorokausirytmini on siirtynyt minulle omituiseksi. Valvon iltaisin (öisin) pitkään ja nukun puolille päivin. Eihän siinä mitään, elän yksin eikä minulla ole kelloon sidottuja menoja. Mikä kumma kuitenkin päässä hiukan syyttää? Muutenkin olen tekemisissä syyttäjän kanssa. Olen laiska, saamaton ja mitä kaikkea, vaikka kukaan ei pakota eikä vaadi minulta mitään. Miten äänen saa vaiennettua?

Tänään otin iltalääkkeet aikaisemmin. Miksiköhän?

pahus!

Millan kirjoitti lupiineista. Minunkin tiensyrjässä on muutamia lupiineja, joita olen kiskonut maasta, etteivät vaan leviä. Millanin mukaan ne pitää kaivaa juurineen pois. Ehkä ensi kesänä. Hätätoimenpiteeksi riittäköön kukkimisen ja siementämisen ehkäiseminen.

Pihapiirissäni on "pikkumetsä", jossa mm. kasvaa mustikoita ja puolukoita. Joku on istuttanut tien vierustalle vuorenkilpiä. Taas eräs kukka, jota inhoan. Entisessä kodissani oli sisäänkäynnin vieressä niitä tosi paljon, saivat lähteä ekana kesänä, samoin kuin täällä. En myöskään pidä keltaisista kukista enkä alppiruusuista. Tajusin että inhoni näitä kukkia kohtaa juontuu lapsuudestani. Äitini tykkää näistä.

Olen lukenut Karyl McBriden kirjaa Enkö ole koskaan tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä. Näin tämän kirjan esittelyn keväällä, kun selasin netistä uutuuskirjoja. Jo esittelyteksti kolahti. On rankkaa lukea tätä kirjaa. Terapiassa ollessani tajusin, että monet ongelmani johtuvat vaikeasta lapsuudesta ja äitisuhteesta. Tämä kirja on selkiyttänyt, mikä on ongelman nimi ja miten se on vaikuttanut minuun. Kirjassa puhutaan minusta. Luulin jo olevani sinut näiden asioiden kanssa, mutta ne tulevat edelleen elämääni eri tavoin. Pahus!

tyhjää

Miten osaisi olla itselleen armollinen? Minulla on jatkuvasti mielessä, että sitä ja tätä pitäisi tehdä, vaikka vain yksi asia päivässä. Olen kuitenkin niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään ja tunnen syyllisyyttä. Nyt pitäisi varmaankin lähteä pois kotoa, etteivät nurkat muistuttaisi tekemättömistä töistä. Toisaalta sitä tämä asuminen tulee olemaan - elämistä keskeneräisyydessä, monessa mielessä.

Jonkinlainen prosessi on käynnistynyt. Täällä olen, entäs nyt? En kuvitellut että elämäni perusasiat muuttuisivat muuton myötä, tosiasia kuitenkin on, että  elämässäni on alkanut uusi vaihe. Olen yksin, tytöt elävät omaa elämäänsä. Minulla on välillä ikävä heitä. Kai nyt kuuluukin tuntua tyhjältä?