Millan kirjoitti lupiineista. Minunkin tiensyrjässä on muutamia lupiineja, joita olen kiskonut maasta, etteivät vaan leviä. Millanin mukaan ne pitää kaivaa juurineen pois. Ehkä ensi kesänä. Hätätoimenpiteeksi riittäköön kukkimisen ja siementämisen ehkäiseminen.
Pihapiirissäni on "pikkumetsä", jossa mm. kasvaa mustikoita ja puolukoita. Joku on istuttanut tien vierustalle vuorenkilpiä. Taas eräs kukka, jota inhoan. Entisessä kodissani oli sisäänkäynnin vieressä niitä tosi paljon, saivat lähteä ekana kesänä, samoin kuin täällä. En myöskään pidä keltaisista kukista enkä alppiruusuista. Tajusin että inhoni näitä kukkia kohtaa juontuu lapsuudestani. Äitini tykkää näistä.
Olen lukenut Karyl McBriden kirjaa Enkö ole koskaan tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä. Näin tämän kirjan esittelyn keväällä, kun selasin netistä uutuuskirjoja. Jo esittelyteksti kolahti. On rankkaa lukea tätä kirjaa. Terapiassa ollessani tajusin, että monet ongelmani johtuvat vaikeasta lapsuudesta ja äitisuhteesta. Tämä kirja on selkiyttänyt, mikä on ongelman nimi ja miten se on vaikuttanut minuun. Kirjassa puhutaan minusta. Luulin jo olevani sinut näiden asioiden kanssa, mutta ne tulevat edelleen elämääni eri tavoin. Pahus!
Saanko kysyä, elääkö äistisi vielä? Minulla on ollut vaikea sulattaa monia äitini sanomisia. Vaikkei kyse kai ole suoranaisesta narsismista, niin olen pahoittanut mieleni tosi monta kertaa, kun ole osannut pitää puoliani. Kiitos kirjavinkistä.
VastaaPoistat Johanna
Kyllä äitini elää edelleen. En minä osannut ajatella häntä narsistiksi, mutta tuosta kirjasta löydän niin hyvin itseni ja äitini.
VastaaPoistaMielenkiinnolla olen seurannut muuttoasi maalle (haaveissa vain itsellä)ja olisi niin ihana nähdä kuvia ulkoa ja sisältä, edes hivenen:)
VastaaPoista