oliko se maaliskuu vai huhtikuu, ihan sama

Maaliskuu on kuukausista julmin vai oliko se sittenkin huhtikuu? Olen odottanut koko talven, että aurinko alkaisi paistaa ja saisin siitä lisää virtaa. Nyt onkin niin, että voimat ovat edelleen tiessään, aina vain väsyttää ja musta mörkö kohottaa uhkaavasti päätään. Ihana aurinko muistuttaa ikävällä tavalla kaikesta, mitä olin suunnitellut tekeväni ja mitä en nyt jaksa. Elämä on välillä selviytymistä tunnista toiseen. Elän todellakin päivän kerrallaan. Minulla on vahvoja epäilyksiä, että on myös fyysisiä syitä, jotka vievät minulta voimia.

pulloja

Savityöpäivä ystävän luona. Olen pitkän aikaa suunnitellut ja aikonut tehdä kotona muutaman työn, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi. Kummasti sain aikaiseksi, kun oli seuraa. Minun piti alunperin tehdä savesta lintuja, mutta tulikin pulloja, oikein enemmälti. Jahka joskus saan ne uunista lasitettuna, laitan kuvia. Viiden tunnin keskittyneen tekemisen jälkeen olen ollut koko illan totaalisen väsynyt, piti jopa nukkua päiväunet. Loppuillan istun tiiviisti tv:n ääressä enkä ajattele mitään.

kunpa

Kovasti tekisi jo mieli laittaa kaikenlaisia siemeniä kasvamaan kesää varten. Minun on kuitenkin pakko malttaa mieleni, koska ei ole kukkapenkkiä tai kasvimaata, mihin taimia laittaisi. En kerennyt enkä kuumuudelta jaksanut viime kesänä kunnostaa vanhaa kukkapenkkiä, joten muutossa mukaan ottamani kukat ovat talvehtineetkin valeistutuksessa. Luulisin että talvehtiminen on mennyt hyvin, koska päällä on aika kasa lunta, mutta totuus paljastuu myöhemmin. Kunhan maa sulaa, alan kääntää kukkapenkkiä, perkaan sieltä pois kaikki rikkaruohot ja siirrän taimeni uuteen maahan. Odotan jo näitä ulkotöitä.

Talon osalta olen suunnitellut kaikenlaista pientä fiksaamista. Suurin työ alkukesästä on peltikaton maalaaminen. Aion maalata myös ikkunanpielet ja nurkkalaudat. Toki olisi paljon isompaakin tekemistä, kuten ulkolaudoituksen uusiminen, mutta siihen eivät rahani riitä vielä vuosiin. Siksi täytyy tyytyä pikkufiksauksiin, joilla talon ulkonäköä saa kuitenkin kohennettua aika tavalla. 

Liityin tänään Hyötykasviyhdistykseen ja Rakennusperinteen ystäviin.

kipuja

Tuohon piikkiin kun lyö päänsä lattialistoja imuroidessa, sattuu muuten vietävästi.

Hiiri oli löytänyt tiensä tiskipöydän alla olevaan laatikoon ja syönyt siellä koiran keksejä. Sieltä niitä voi vihdoinkin pyydystää. Viime yönä ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) hiiri löysi tiensä räpsään.

ai mää vai?

Vitsi ko joutuu oleen näin huanos asennos, ko tol Peräläisel on niin lyhkäset koivet.

          Ekkai sää vaa oo menos mihkää?

          Nauraks sää mulle, vaik mää oon näin söpö.

reitin varrella

uni

Syksystä saakka olen nähnyt erästä unta, joka tietenkin ajan kanssa vaihtelee ja saa uusia muotoja, mutta peruselementeiltään on sama uni. Olen ihmetellyt, mitä tuo uni kertoo minulle. Tänä aamuna tajusin. Se kuvastaa minun tarpeettomuuden tunnettani.

Menneenä vuonna iloitsin siitä, että minulla alkaa uusi, oma elämä ja saan tehdä kaiken kuten itse haluan. Lapset ovat tähän saakka olleet elämässäni keskipiste. Heidän vuokseen olen jaksanut sitä ja tätä, on ollut pakko. He ovat tuoneet tarkoituksen ja mielekkyyden elämääni, kun ei ole ollut työtä, jossa olisin voinut kokea itseni tarpeelliseksi. Nyt ei ole työtä, ei lapsia, ei mitään.  Älkää tulko sanomaan minulle, että tuo on nyt sitä tyhjän pesän syndroomaa. Osittain varmaan onkin, mutta tähän liittyy paljon muutakin.

Minua ei huvita remppa, ei mikään. Osittain pitkään nukkuminen aamulla on sitä, ettei tarvitsisi nousta aina samanlaiseen, yksinäiseen ja turhaan päivään. Elämän sisällöksi ei riitä seinien maalaaminen ja puutarhan hoitaminen. Minusta tuntuu niin turhalta, että akateemisen koulutuksen saanut ihminen viettää aikansa yrittäen keksiä itselleen mielekästä tekemistä. Minä kaipaisin edes pientä haastetta älylleni, omille työelämän taidoilleni ja elämänkokemukselleni.  Näille voisi löytyä käyttöä, jos oikeat asiat kohtaisivat. Asia, mihin en nykyisellään jaksa uskoa. Kaikkea tätä tuossa unessa tavoittelen.

On rankkaa käydä läpi samoja asioita vuodesta toiseen.