vaikea päivä

On ollut raskas päivä. Piti tehdä kaikenlaista, mutta en ole kyennyt mihinkään. Olen vain ollut ja välillä itkenyt. Kirjoitin kaksi tuntia ja puin kaikenlaista. Se on minun tapani prosessoida asioita. Monenlaisia raskaita muistoja on tullut mieleen ja ne ovat johtaneet uusiin asioihin. Olen oppinut taas paljon itsestäni. Ei tämä ole ohitse vielä moneen vuoteen, valitettavasti. Voin vain yrittää suojella itseäni eri tavoin, mutta sekin vie minulta energiaa - turhaan.

Sen vain sanon, että kellään ei ole oikeus käyttäytyä miten sattuu, vaikka olisi ollut puiset lelut ja ikkunat metsään!

puhinaa

Tällaisessa mielentilassa ei pitäisi kirjoittaa mitään, mutta kirjoitan kuitenkin. Kiukku on voimaa, mutta joskus se syö ihmistä valtavasti. Olen ollut muutaman tunnin vihainen eikä olo mene ohi, vaikka olen maalannut lautoja ja raahannut tavaroita pitkin ja poikin. Fyysinen tekeminen, joka tavallisesti auttaa, ei tehoa. En enää jaksa tehdä mitään. Olen soittanut parille ystävälle ja puhissut oloani, sekään ei auta. En tiedä mitä tekisin.

Kenelläkään ei ole oikeutta loukata toista ihmistä 48 vuotta ja kuitenkin sama jatkuu edelleen. Välillä en tapaa häntä, mutta viime aikoina olosuhteiden pakosta olen ollut hänen kanssaan tekemisissä. Joka ainut kerta saan henkisesti turpiini - useimmiten pystyn ohittamaan asian, joskus isku uppoaa syvään niinkuin tänään. Tämän elämänpituisen henkisen väkivallan vuoksi olen sairastunut. Terapeuttini kysyi joskus, että olenko ajatellut itseäni koskaan voittajana. Hän tarkoitti sitä että olen hankkinut itselleni ammatin, kasvattanut kaksi lasta ja selviän elämästä. En osaa oikein vieläkään ajatella itseäni tuosta näkökulmasta. Ajattelen että olen joutunut maksamaan liian kovan hinnan tästä helvetistä.

parempi elämä

Sattuneesta syystä minua kiinnostaa ihmisten tekemät elämänmuutokset. Seuraan mm. useampaa aiheeseen liittyvää blogia. Käsiini sattui vastikään ilmestynyt kirja, Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä. Itse olen siirtynyt oravanpyörän ulkopuolelle jo 11 vuotta sitten, eläkkeelle joutumisen myötä. Kirjoittaja on entinen sairaanhoitaja, joka osti vanhan sukutilansa ja alkoi kunnostaa sitä. Hän lähti työstään ja elää nyt luonnonmukaista elämää. Kirjan alku oli tuttua uskoontulleen jargonia, jossa ensin kerrotaan miten kamalaa ja tuhlailevaa elämää on elänyt, mutta nyt kaikki on muuttunut ja henkilö elää oikein ja on onnellinen. Loppuosassa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten muutos oli mahdollinen ja annetaan vinkkejä, miten lukija voi halutessaan edetä pois oravanpyörästä. Kirjassa on paljon käytännön neuvoja ja tietoutta luonnosta. Opin paljon uutta mm. metsätaloudesta.

Minusta ei ole elämään Davisin kuvailemaa elämää, koska olen liian laiska esim. kasvattamaan kaiken ruokani itse. Tuohon suuntaan haluan kuitenkin edetä. Kirjassa ei kerrota epätoivon hetkistä tai muusta negatiivisesta. Elämä yksinkertaisesti on upeaa, kun henkilö on päättänyt elää luonnonvaraista elämää. Kruununa kaiken päälle Davis löysi samanmielisen kumppanin, jonka kanssa hän jakaa elämäänsä. Tulee mieleeni filosofinen elämänkysymys "miksi toiset ja toiset taas ei".

päin prinkkalaa -päivä

Minulla on harvemmin päiviä, jolloin tuntuu että mikään ei onnistu. Tänään oli. Piti aloittaa remontti tauon jälkeen. Ensin oli taltta hukassa,  en joutunut hakkaamaan suihkun lattiaa. Pihalla levitin räytäslautoja, jotta saan ne maalattua. Kun avasin maalipurkin, se oli väärän väristä. Vaikka olin pyytänyt mustaa maalia, myyjä olikin laittanut valkoista. Tästä opin että pitää aina tarkistaa. Laudat takaisin pinoon ja pressut päälle. 

Siirryin sisälle maalaamaan ja jonkin aikaa sudittuani maali loppui. Hiki virtasi. Kävin sitten Porissa ostamassa maalia ja muita tarvikkeita. Kotiin tultuani leikkasin nurmikon. Peseydyin ja nyt istun sohvalla ja valun hikeä. Yritin kirjoittaa viestiä kaverilleni, netti pätki juuri sopivissa kohdin ja teksti hävisi kaksi kertaa. 

Taidan edelleen odottaa ilmojen viilenemistä ennen remontin jatkamista. GRR. Onneksi asun yksin.

huh hellettä

Aivoni alkavat pehmentyä... Mitään järkevää ei jaksa tehdä (ei oikein kirjoittaakaan, siksi pitkät päivitystauot). Tai no. Olen minä kutonut sukkia. Siinäkin touhussa tulee hiki.

Olen tähän saakka pystynyt hillitsemään itseni, etten valita säästä. Nyt alkaa jo olla liikaa. 30 astetta ja ilman kosteus ties mitä. Välillä on tullut vettä ja sitten taas paistaa. Ukkonen kolkutteli jossain kauempana, eikä tullut tänne.

Kaikenlaisista kärpästen surmiksi tarkoitetuista vehkeistä huolimatta kärpäsiä riittää. Sähköinen kärpäslätkä on ihan turha. On ajanhukkaa kulkea sen kanssa ja yrittää osua kärpäseen. Yhtään kärpästä ei ole mennyt kärpäspaperiin. Muita ihmisiä kärpäset tuntuvat haittaavan paljon enemmän kuin minua.

tappovehkeitä

Mittani täyttyi. Ostin monenlaisia tappovehkeitä.

mustikoita

Keitin tänään elämäni ensimmäiset mustikkahillot. Olen nimittäin hurahtanut mustikoiden keräämiseen. Pakastimeen en voi enää laittaa, kun sinne pitää vielä mahtua omenasoseet. Tyttärillä ei ole pakastimia, joten en voi heillekään kerätä. Muille en viitsi antaa ilmaiseksi. Niinpä ilahdutan tyttöjäni ja ystäviäni omatekoisilla mustikkahilloilla. Enpä ole koskaan itsekään maistanut mustikkahilloa. Luulen että se on hyvänmakuista paahtoleivän päällä.