- Päätin että tänä vuonna olen sosiaalisempi kuin viime vuonna. Olen ottanut kunnon alkuspurtin, nyt olen hieman väsynyt olemaan sosiaalinen.
- On hyvä että luonani käy ihmisiä. Huomaan, kuinka piintynyt olen omiin tapoihini ja luulen, että on vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asioita (minun). Harmi että jotkut ihmiset joutuvat kokemaan tämän ikävällä tavalla. Ja harmikseni huomaan olevani tässä asiassa samanlainen kuin äitini!
- Lumi on kaunista ja tekee maisemasta kauniin. Mieluummin lunta ja pieni pakkanen kuin musta maa. Lumityöt ovat mukavia, saa liikuntaa ja tulee oltua ulkona.
- Sain kahdelta vieraaltani tuliaiseksi lankoja. Molempien vieraiden kanssa opin uusia asioita. Toiselta opin kutomaan sukat niin, että työ aloitetaan kärjestä. Toisen kanssa opettelimme virkkaamaan isoäidin neliöitä.
- Virkkasin eilen koko päivän hartiahuivia. Tarvitsen huivin, koska huushollissa vetää varsinkin nyt pakkasten tultua ja minun niskani ja selkäni palelevat herkästi. Mummomaista? Olkoon!
- Innostun välillä joistain asioista liikaa niin, että teen sitä täysillä väsymykseen saakka, vaikka vähempikin riittäisi. Niinkuin nyt tällä kertaa tämä sosiaalisuus ja virkkaaminen.
tiistai 10. tammikuuta 2012
huomioita
Tunnisteet:
hidas elämä,
ihmiset,
mietintöjä,
onni,
oppiminen,
tekemisiä
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
perhana tätä puhetta ja selitystä
Mitäs pahaa siinä on, että makaa yöpaidassa ja kalsareissa sohvalla läppäri auki mahan päällä? No, kun oli suunnitelmana mennä katsomaan äitiä, joka onneksi ei tiennyt suunnitelmastani. Ja kun olin suunnitellut leipovani juustosarvia, kun edelliset loppuivat joulun aikaan ja viikonlopun ruuasta jäi ylimääräistä juustoraastetta. Ja kun fiksumpaa olisi lukea kirjaa, vaikka sitä Liksomin uusinta, jonka halusin ja sain joululahjaksi. Olin minä vielä suunnitellut imurointiakin, koiran karvoja kun ajelehtii lattioilla. Siinäpä ne olennaisimmat tälle päivälle. Kaiken tuon sijasta olen siis maannut sohvalla yöpaidassa ja lukenut blogeja. Pääni sisällä olen käynyt keskustelua siitä, mitä pitäisi, mutta kun en jaksa ja jalkoja särkee. Perhana, eikö tämä juttu lopu koskaan, siis syyttäminen ja selittäminen. Taidanpa avata telkkarin ja katsella tallentamiani tv-ohjelmia vai lukisinko sittenkin. On muuten helpompi avata se telkkari, kun on tässä antanut itselleen luvan siihen. Argh!
tiistai 3. tammikuuta 2012
suosittelen
Joulu on mennyt ja vuosikin vaihtunut. Iloista vuotta vaan kaikille.
Vaihteeksi kirjallisuusasiaa.
Luin joulun aikaan hyvin kirjoitetun kirjan. Nautin siitä että kirjailija oli ottanut asioista selvää ja kirjoitti minulle uudella tapaa, käyttäen hyväksi nettikirjoittelua. Kirja käsitteli mehiläisten katoamista sekä eläinten oikeuksia, molemmat ajankohtaisia aiheita. Juoni oli punottu mielenkiintoiseksi ja yllättäväksi. Kirja oli pitkästä aikaan merkittävä minulle merkittävä lukukokemus. Voin todellakin suositella. Ei kannata pelästyä ehkä outoakin aihevalintaa. Arvostelu kirjasta täällä.
Vaihteeksi kirjallisuusasiaa.
Luin joulun aikaan hyvin kirjoitetun kirjan. Nautin siitä että kirjailija oli ottanut asioista selvää ja kirjoitti minulle uudella tapaa, käyttäen hyväksi nettikirjoittelua. Kirja käsitteli mehiläisten katoamista sekä eläinten oikeuksia, molemmat ajankohtaisia aiheita. Juoni oli punottu mielenkiintoiseksi ja yllättäväksi. Kirja oli pitkästä aikaan merkittävä minulle merkittävä lukukokemus. Voin todellakin suositella. Ei kannata pelästyä ehkä outoakin aihevalintaa. Arvostelu kirjasta täällä.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
valossa
Yhtähyvin kuin pimeys tunkeutuu sieluun, myös valo tekee saman. Kolmena päivänä on paistanut aurinko ja olen heti paljon virkeämpi ja hyvällä mielellä. Olen jopa käynyt kävelemässä.
Kun otin ylläolevan kuvan heinäkuun lopulla, ihanan lämpimänä päivänä, ajattelin että katselen tätä kuvaa talvella ja muistan auringon, lämmön ja kesän. Toki muistankin, mutta samaan tunnelmaan on vaikea päästä.
Kun otin ylläolevan kuvan heinäkuun lopulla, ihanan lämpimänä päivänä, ajattelin että katselen tätä kuvaa talvella ja muistan auringon, lämmön ja kesän. Toki muistankin, mutta samaan tunnelmaan on vaikea päästä.
maanantai 26. joulukuuta 2011
myrskyn jälkeen
Viime vuonna Tapaninpäivänä satoi reippaasti lunta sekä yöllä että päivällä. Peräläinen oli kotonaan lumen vankina, samoin kuin minä täällä.
Viime yönä kuulostelin tuulta ja pelkäsin puiden kaatuvan talon päälle. Koiraa pelotti ja otin sen viereeni. Ehkä se kuuli minua paremmin, mitä ulkona tapahtui. Kun aamulla avasin verhoja, oli naapurin isäntä traktorin kanssa raivaamassa pihatielle kaatuneita puita. Yhden ison kuusen latva oli katkennut ja pudonnut tielle, kaksi isoa mäntyä oli niin ikään kaatunut tielle. Piha oli täynnä risuja, joita iltapäivällä tuulen laannuttua haravoin pois. Olen onnekas, kun minulla noin avulias naapuri, joka ilman pyyntöjä huolehtii minunkin kulkemisista.
Peräläisen talon päälle kaatui koivu ja tänään hän on muidenkin kaatuneiden puiden vankina. Niiden raivaaminen syrjäkylillä vie aikansa. Lisäksi sähköt ovat olleet tuntikausia poikki, siis Peräläisellä, ei minulla.
Viime yönä kuulostelin tuulta ja pelkäsin puiden kaatuvan talon päälle. Koiraa pelotti ja otin sen viereeni. Ehkä se kuuli minua paremmin, mitä ulkona tapahtui. Kun aamulla avasin verhoja, oli naapurin isäntä traktorin kanssa raivaamassa pihatielle kaatuneita puita. Yhden ison kuusen latva oli katkennut ja pudonnut tielle, kaksi isoa mäntyä oli niin ikään kaatunut tielle. Piha oli täynnä risuja, joita iltapäivällä tuulen laannuttua haravoin pois. Olen onnekas, kun minulla noin avulias naapuri, joka ilman pyyntöjä huolehtii minunkin kulkemisista.
Peräläisen talon päälle kaatui koivu ja tänään hän on muidenkin kaatuneiden puiden vankina. Niiden raivaaminen syrjäkylillä vie aikansa. Lisäksi sähköt ovat olleet tuntikausia poikki, siis Peräläisellä, ei minulla.
lauantai 24. joulukuuta 2011
torstai 22. joulukuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
