Epistä! Kun pääsee yhdestä vuosia vaivanneesta taudista eroon (?) siis masennuksesta, tulee toinen joka vie voimat, fibromyalgia. Koko päivä on mennyt totaalisen uupumuksen sekä lihas- ja nivelkipujen kanssa. Kauppaan oli pakko raahautua, kun kaapista ei löytynyt enää edes voita leivän päälle eikä maitoa kahviin. Vessan valokin oli pimeänä pari päivää, kun lamppu sammui.
Ulkona on sen verran viileää, että voin kokeilla uutta uuniani. Käyttöönotosta oli tarkat ohjeet, kullakin kerralla saa polttaa vain tietyn kilomäärän puita. Tänään poltan kilon, jos huomenna on illalla viileää, poltan kaksi kiloa.
Perhana! Savut tulee sisään niin kuin ihan ekalla poltollakin. Tulee piipustakin savua, tarkistin. Kiva kun koko huusholli haisee savulle. Ehkä piipussa oli ilmalukko, kun ei ole käytetty sitten toukokuun alun. Toivottavasti savut alkaa mennä kokonaan piippuun, kunhan käyttönotto on ohi ja ilmat viilenee kunnolla. Uunissa on kosteutta ja vesi valuu luukun lasia pitkin. No, nyt alkoi palovaroitinkin huutaa!
Edit. Uunissa on hieno kesä- ja talvipeltisysteemi ja mullahan oli talvipelti päällä eli savu kiertää koko uunin, eikä mikään ihme, että savutti. Kesäpellillä uuni toimii kuin takka eli lämpö menee harakoille, tässä tapauksessa olisi saanut mennäkin. Asia tuli mieleen yöllä.
perjantai 12. elokuuta 2011
keskiviikko 10. elokuuta 2011
mykkyröiden läpi
Erinäisistä syistä johtuen Peräläinen ei ole luonani yötä kovin usein, minä en ole hänen luonaan koskaan. Viime maanantai oli ensimmäinen kerta, kun hän lähti mäjentöppäreeltä töihin. Kun nousin ylös aamupäivällä, keittiössä oli iloinen yllätys.
Kesä on ollut merkittävä meille molemmille. Olemme ymmärtäneet toisiamme väärin, mököttäneet, luulleet vääriä asioita toisistamme, olleet loukkantuneita, riidelleet ja itkeneet. Ennen kaikkea olemme oppineet selvittämään riitoja ja mykkyröitä toistemme kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mies, jonka kanssa voin mennä hankalien asioiden läpi eikä tarvitse pelätä niiden kaatavan suhdetta. Ehkäpä minäkin olen jotain oppinut menneiden vuosien aikana ja se kantaa minua tässä ihmissuhteessa.
Kesä on ollut merkittävä meille molemmille. Olemme ymmärtäneet toisiamme väärin, mököttäneet, luulleet vääriä asioita toisistamme, olleet loukkantuneita, riidelleet ja itkeneet. Ennen kaikkea olemme oppineet selvittämään riitoja ja mykkyröitä toistemme kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mies, jonka kanssa voin mennä hankalien asioiden läpi eikä tarvitse pelätä niiden kaatavan suhdetta. Ehkäpä minäkin olen jotain oppinut menneiden vuosien aikana ja se kantaa minua tässä ihmissuhteessa.
tiistai 9. elokuuta 2011
ihana arki
Tätikin heräilee blogimaailmassa. Kesä on mennyt kovin kiireisesti. Raskaita töitä, lisää töitä, lomailua Peräläisen kanssa, ystäviä kylässä, rippijuhlia, kesätapahtumia, helteisiä päiviä, väsymystä, löhöilyä, saunan lämmitystä, klapien pinoamista, pikku retkiä. Paljon on vielä "pitäisi tehdä" -listalla, ainakin klapit pitää saada suojaan ennen lumien tuloa, vanha kukkapenkki odottaa perusteellista siivoamista, sisällä olisi listojen ja portaiden maalausta, ystävältä saadut kirjahyllyn osat kaipaavat maalia. Onhan tuota, vain klapit ovat todella tärkeitä. Onneksi tänään sataa vettä, ei tarvitse tehdä ulkohommia eikä sisälläkään ole pakko tehdä yhtään mitään.
Kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, tavallinen arki tuntuu taas hyvältä. Pinosin eilen puita, leikkasin nurmikon ja kitkin kukkapenkkiä. Välillä ja samalla juttelin pitkät puhelut ystävän ja tyttären kanssa. Äitikin poikkesi. Puuhatessa meni iltaan saakka. Itsekseen oleminen ja tekeminen oman tahtiin oli pitkästä aikaa tosi mukavaa.
(Maininnat puiden pinoamisesta saattavat ihmetetyttää, mutta kun niitä riittää enkä ole kovin innokas tekemään hommaa. Alkukesästä ajattelin tekeväni tunnin joka päivä, mutta olen lipsunut siitäkin. Ensi talven puut ovat sisällä, mutta seuraavan talven puut pitää vielä saada pinoon ja peitteen alle. Suuri puumäärä johtuu tästä.)
Tilda kulki koko päivän perässäni ulkona ja oli illalla täysin uuvahtanut.
Kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, tavallinen arki tuntuu taas hyvältä. Pinosin eilen puita, leikkasin nurmikon ja kitkin kukkapenkkiä. Välillä ja samalla juttelin pitkät puhelut ystävän ja tyttären kanssa. Äitikin poikkesi. Puuhatessa meni iltaan saakka. Itsekseen oleminen ja tekeminen oman tahtiin oli pitkästä aikaa tosi mukavaa.
(Maininnat puiden pinoamisesta saattavat ihmetetyttää, mutta kun niitä riittää enkä ole kovin innokas tekemään hommaa. Alkukesästä ajattelin tekeväni tunnin joka päivä, mutta olen lipsunut siitäkin. Ensi talven puut ovat sisällä, mutta seuraavan talven puut pitää vielä saada pinoon ja peitteen alle. Suuri puumäärä johtuu tästä.)
Tilda kulki koko päivän perässäni ulkona ja oli illalla täysin uuvahtanut.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
lomaa
Peräläisellä on loma. Minä mietin, pitäisikö olla aktiivinen vai voisiko päivät viettää löhöillen. Peräläinen tutkii netistä lähiseudun käyntikohteita. Viime viikolla olimme aktiivisia ja matkailimme muutaman päivän. Sen verran puhtia on löydyttävä, että puita on pinottava tunnin verran päivittäin. Peräläinen haluaa elämyksiä mattopyykin muodossa - ei ole sitten kloppiaikojen mattoja pessyt. Sopii minulle.
Hoh hoijaa, jospa sitten sinne halkokasalle.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
lauantai 16. heinäkuuta 2011
torstai 7. heinäkuuta 2011
kesäelämää
Ensimmäistä kertaa tänä kesänä minulla on nyt tilaisuus istuskella itsekseni rauhassa ulkona tekemättä mitään. Tähän saakka tekemättömät työt ja remontti ovat vaivanneet. Nyt on liian kuuma tehdä muuta kuin istuskella varjossa, juoda jotain, seikkailla netissä, lukea sanomalehtä ja kirjaa. Minulla on menossa jo toinen kirja tänä kesänä!
Yleensä kesäisin luonani käy paljon ihmisiä. On lomat ja aikaa kyläillä. Parhaan ystäväni piti olla luonani tämä viikko, mutta visiitti peruuntui. Sen sijaan olenkin saanut olla yksin ja nauttia rauhasta, mikä työrupeaman jälkeen tuntuu ylelliseltä. Tänään tulee toinen ystävä luokseni, huomisesta en vielä tiedä. Heinäkuun loppupuolella odotan uusia ihmisiä.
Yleensä kesäisin luonani käy paljon ihmisiä. On lomat ja aikaa kyläillä. Parhaan ystäväni piti olla luonani tämä viikko, mutta visiitti peruuntui. Sen sijaan olenkin saanut olla yksin ja nauttia rauhasta, mikä työrupeaman jälkeen tuntuu ylelliseltä. Tänään tulee toinen ystävä luokseni, huomisesta en vielä tiedä. Heinäkuun loppupuolella odotan uusia ihmisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













