Yöllä klo 1.30 annoin periksi ja otin unilääkkeen, nukuin 7.30 saakka. Pyöriessäni yöllä sängyssä muistin, että viime kerralla, pari vuotta sitten, valvoin koko yön eikä päivälläkään nukuttanut, seuraavana yönäkään ei nukuttanut. Tiesin että unettomuus voi jatkua päiväkausia ja se on vaarallista. Hain silloin lopulta pillerin kaapista. Nyt taidan yhden yön kokeilun jälkeen uskoa asian. Minä en saa unta ilman lääkkeitä. Hyvä kun nyt muistin tuonkin asian. Mieluummin nukun pillerin kanssa kuin valvon yökausia ja olen kroonisen väsynyt.
Tämä asia yhdistyy mielessäni jotenkin "kunnollisena ihmisenä" elämiseen. Kunnollinen ihminen mm. tekee töitä ja nukkuu yönsä sikeästi ilman lääkkeitä. Minäkin haluaisin olla sellainen ihminen, mutta peeveli soikoon en ole! Kuinkahan paljon lopulta on ihmisiä, jotka nukkuvat yönsä lääkkeiden avulla, haluaisin vaan tietää. Mikä ihme vika minun mielessäni on, että tuo asia tekee minusta omissa silmissäni huonon ihmisen? Niinpä niin, tuttu täydellisyyden tavoittelija taas puhuu. Argh! Psykiatrini* sanoi joskus minulle, että sinun masennukseesi liittyy univaikeudet ja että se on joillekin ihmisille tyypillistä. Enkö jo vihdoin voisi hyväksyä asian?
* Tulee aina mieleen Woody Allenin elokuvat, kun puhun minun psykiatristani. Olen vuosia sitten löytänyt hyvän psykiatrin ja käynyt hänellä yli 10 vuotta.
Unettomuuden ja huonon unen laadun kanssa täälläkin taistellaan. Minulle lääkäri on määrännyt unta tasaamaan bentsodiatsepaamia, koska se helpottaa hieman kipujakin. Pulma on vaan siinä, että mokomat pillerit selvästi pahentavat masennusta. Valvoako siis kipujen ja unihäiriön vuoksi ja olla päivällä sen vuoksi tosi uupunut vai nukkua lääkkeillä ja olla niiden vuoksi päivällä tokkurainen ja allapäin. Siinä meikäläisen tämänhtkinen pulma...
VastaaPoistaJa juu,,,juuri noin minäkin olen ajatellut, että kunnon ihminen ei tarvitse lääkkeitä nukkuakseen, eikä juuri muihinkaan vaivoihinsa. Se tosiaankaan vaan ei mene niin.
Onpa onni, että sinulla on hyvä terapeutti. Minulta katosi muuton myötä kaikki tärkeät tukiverkon osaset, eikä uusista ole toivoa, kun pienellä paikkakunnalla palveluja ei juuri ole tarjolla..
Totta puhut, on parempi nukkua vaikkapa lääkkeen avulla kuin valvoa yöstä toiseen ja olla väsymyksestä sekaisin päivisin. Lääke se on unilääkekin, mikä siinä onkin niin vaikeaa hyväksyä, mutta joku verenpaine- tai kolesterolilääke on jostain kumman syystä ihmisten kesken hyväksytympi kuin unilääke!
VastaaPoistaHyvää jatkoa mukavalle blogillesi toivoo toinen uneton sängyssä pyöriskelijä
Hei!
VastaaPoistaMinäkään en ole kunnon ihminen, koska nukun unilääkkeillä. Ja nukun niillä hyvin jo kahden vuoden ajan, sitä ennen olin nukkunut huonosti yli 40 ilman unikääkkeitä. Myös masennuslääkkeet tulivat kuvaan mukaan, ja nyt elämä hymyilee. Jaksan käydä töissä ja jopa nautin siitä, pari vuotta sitten suunnittelin alan vaihtoa tai mitä tahansa, jotta pääsisin pois.
Syödään me vain pillerimme ja eletään niin kuin voidaan. Olemme yhtä hyviä kuin muutkin. Moni fiksu ja filmaattinen syö pillereitä. Hyvää päivän jatkoa alkavaa viikonloppua sinulle
t Johanna
Millan. En käy enää terapiassa enkä ole psykiatrillakaan käynyt vuoteen. Seuraavaksi menen joskus huhtikuussa hänen vastaanotolleen uusimaan reseptejä.
VastaaPoistaMoon hyväksynyt tosiasian, että mahdollisesti lopun ikäni syön ketipinoria jos meinaan kunnolla nukkua. Tietty lääkkeet rasittaa kroppaa mut mä en suostu kärsimään unettomuudesta enää. Mielen sairaus ja mielialalääkkeet on vaan semmonen asia, jotka aiheuttaa nikottelua yhdelle sun toiselle. Varsinkin, kun ite aina silloin tällöin muistutan ympäristöäni, että hei mun pää ei kestä... vieläkään!
VastaaPoistaKetipinoria mäkin unilääkkeeks syön.
VastaaPoista