Jatkona tämän päivän pilleripostaukseen. Kolumnisti, jonka kirjoituksesta kirjoitin vastineen yleisönosastolle, on löytänyt blogini ja hän kommentoi asiaa kommettilootassa minä tein sen. Olen yllättynyt. Mielestäni tätä keskustelua voisi käydä laajemmin jossain muualla kuin minun blogini kommettilootassa, mutta en tiedä sopivaa foorumia. Käy se täälläkin.
Edit. Löysinpä mielenkiintoisen linkin eli maisematutkijan kolumnin ja siihen liittyvän nettikeskustelun.
Mielenkiintoinen kommentti kolumnistilta. Hyvä, että kommentoi. Mutta sen verran on mulla kuitenkin taas tästä aiheesta niskavillat pystyssä että jätänpä kommentoimatta kolumnistin kommenttia.
VastaaPoistaKolumnisti: "Mielialalääkkeisiin hyväksyvästi suhtautuva/käyttäjä saa kehuja.
VastaaPoistaKertoisiko se jotain yhteiskuntamme sairaalloisesta tilasta?"
Miksi sairauden HOITOON hyväksyvästi suhtautuminen kertoo jotakin yhteiskuntamme sairaalloisuudesta?
Ei sairauden hoito kai ole mikään "hyväksymiskysymys"? Onko jotakin muista sairauksia, joita ei saisi hoitaa, tai muuten yhteiskunta leimaantuu?
Se, että masennus on nykään kansansairaus on tietenkin surullista ja huolestuttavaa. Mitä voisimme tehdä, mitä "ei-sairas" yhteiskunta voisi tehdä, jotta masennuksen esiintyvyys vähenisi?
Liisa
Liisa. Hyvä näkökulma.
VastaaPoistaMinä ymmärrän yhteiskuntamme sairaalloisen tilan siten, että me ihmiset olemme jotenkin luopuneet omasta vastuustamme hyvinvointimme suhteen ja oikeuksistamme elää hyvää elämää kaikkien elämään kuuluvien rajoitusten ja luonnollisen kulumisen kanssa.
VastaaPoistaSe, että pitäisi jokaisessa tilanteessa olla täysin kyvykäs, lommoton ja täydellisesti toimiva koneen osa. Ja jos ei ole, pitää LÄÄKITÄ itsensä kuntoon. Ja jos ei suostu, on hankala potilas ja vastarannan kiiski.
Ja pitää olla koneen osanen, jotta raha pyörii.
Viis siitä, että elämän koettelemuksissa on stressaantunut, uupunut tms. Monesti kun aika ja läheisten ihmisten huolenpito KORJAISI tilannetta ajan kanssa, luonnollisesti. Mutta ei, sille ei ole aikaa ja tilaa. Pitää hoitaa itsensä tehokkaasti kuntoon hyvillä lääkkeillä, kun sellaisia on kehitetty. Se, että nämä hyvät lääkkeet heikentää elimistön kykyä toimia normaalisti ja hoitaa itse itseään, aiheuttaen kaikenlaista pientä sivuoiretta, on pikkujuttu.
Pointtini on se, että kun meille ihmisille annettaisiin tilaa olla heikkoja ja hitaita, monen sairauden diagnosointi jäisi tekemättä. Nythän on tullut esille ihan faktaa siitä, että sairauksia tehtaillaan, jotta saadaan myytyä lääkkeitä. Tämä ei ole ihan pikkujuttu.
Ja joo, tietenkin vakavat sairaudet ovat asia erikseen.
-junika-
Oln aika tavalla samaa mieltä kanssasi Junika. Nimenomaan masennus ja nykyisin erityisesti kasvanut 2-suuntainen mielialahäiriö kertovat mielestäni siitä, että ihminen ei enää pysy kiihtyvän elämänmenon tahdissa. Olemme vieraantuneet monista tärkeistä elämän perusasioista, ja oireita hoidetaan liikaa lääkkeillä. Ihmisen pitäisi mielialaltaan pysyä tietyllä hyväksytyllä skaalalla, jotta hän olisi tuottava yhteiskunnan jäsen. Tähänhän monenlainen diagnostiikka perustuu.
VastaaPoistaNiin.
VastaaPoistaKun "oireilun" alkuvaiheessa saisi tukea, aikaa lepoon ja olotilan korjaamiseen, ymmärrystä, rakkautta, oikeaa ravintoa ja mahdollisuuden korjata esim. liikunnalla elimistönsä "häiriötilaa", ei ehkä tarvitsisi päätyä masennuksen lääkehoitoon. Tai masennusdiagnoosiin. Puhumattakaan muista sairauksista, jotka alkavat puhkeamaan stressitilanteissa...
Ja se täytyy aina muistaa, että mielen reagointi stressiin ja vaikeisiin kokemuksiin on NORMAALIA. Piste.
On olemassa myös mielen häiriötiloja ja sairauksia, jotka eivät ole seurausta kokemuksista. Päähän saattaa tulla ihan samalla tavalla elimeen liittyviä sairauksia kuin muuallekin kroppaan. Tottakai näitä pitää hoitaa.
Mutta kenen intressi on se, että kaikki masennusoireet (esimerkiksi ne) niputetaan samaan kasaan? Niinku mulle psykiatari sanoi, kun oireilin korkean kortisoniannoksen vuoksi, että jos ihmisellä on riittävästi oireita, jotka liitetään masennukseen, tilaa hoidetaan masennuslääkkeillä, ihan sama mitä siellä taustalla on! Myöhemmin hän kyllä sanoi (kun olin saanut kortisoniannoksen tiputettua) että ei enää määräisi minulle masennuslääkkeitä ja että ne oireet johtuivat selkeästi kortisonista.
Kyllä mä nyt mietin, että mitä jos mun metaboliaa olisi sotkettu vielä mahdollisesti epäsopivilla masennuslääkkeillä? Miten syvälle ja vaikeaan tilanteeseen olisin joutunut? Olisinko selvinnyt ollenkaan siitä, kaikesta?
-junika-
Viittaan tämän päivän ( 4.2.) postauksen kommenttiini.
VastaaPoista