torstai 2. syyskuuta 2010

tulipa kiirus

Yhtäkkiä on kiire. Vieraita, yllätyslähtöjä, ilmoittautumisia, kokouksia, maalaamista, siivousta, puiden kärräämistä, leipomista, jokapäiväistä veden lämmitystä ja ja ja ja. Minä en pidä kiireestä, mutta hetken aikaa sekin menee. Onneksi en ole työssä, en kerkeisi tätäkään. Väliin täytyy järjestää itselle-olo-hetkiä. Kyllä tämän huushollin alakerta syyskuun aikana tulee valmiiksi ja suihkukin. Kummasti sitä tottuu kylmässä viuhahtamaan pesulle saunaan. Odotan jo lauantaita kun saan pitkästä aikaa saunoa rauhassa itsekseni ja viettää kaikinpuolin normi-la-iltaa. Ellei tule joku yllätysmuutos.

4 kommenttia:

  1. Niin on tutun oloinen tuo kertomasi. Viimein kun ajattelet saavasi nauttia yksin olosta omassa rauhassa niin kuinkas mahtaakaan käydä? Ihanaa jos sait sen tehdä, se on parhaimpia nautinnon hetkiä. :)

    VastaaPoista
  2. Kunhan kiireet eivät ole epämieluisia tai käy yli voimien, niin tottahan meno ja meininkin pitää rattaat päässä pyörimään. Elämä on minusta parhaimmillaan, kun on sopivasti sitä omaa rauhaa ja sopivasti kiiruita :)

    VastaaPoista
  3. Käy kurkkaamassa blogiini, olet tietämättäsi (ellei sinulla ole yliluonnollisia kykyjä) osallistunut arvontaan...
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. En ole vielä saunonut rauhassa, jos sitä tarkoitat Marja-mamma. Huomenna vasta. Aavistelen jo muutosta, lähinnä saunaseuraa.

    VastaaPoista