lauantai 1. toukokuuta 2010

vahva?

Pellon pientareella sai minut miettimään, esitänkö vahvempaa kuin olen. Minun on pakko tehdä kaikki remonttiin liittyvät asiat itse, koska ei ole muita. Veljeni ja isäni tekevät joitain asioita, mutta päätyö on minun vastuullani. Olenko sairastumassa tuttuun tautiin - vahvuuteen? Nyt on kuitenkin vaihe, jossa ei enää ole varaa kysellä jaksanko, koska on vain pakko jaksaa, että pääsen muuttamaan. Kesäkuun 6. päivän jälkeen saan olla, sitten ei ole enää pakko jaksaa mitään. Onneksi tämän kaiken keskellä on päiviä, jolloin voin tehdä täysin muuta ja unohtaa remontin ja muuton.

6 kommenttia:

  1. Eiköhän sinulle ole karttunut elämän varrella riittävästi myös niitä voimattomuuden ja avuttomuuden kokemuksia. Jos tuosta urakasta selviät itseäsi tyydyttävällä tavalla, saat pitkäksi aikaa rohkaisevan ja voimauttavan kokemuksen pärjäämisestä ja sehän on tervehdyttävää jos mikä.

    VastaaPoista
  2. Mukava, että isä ja veli sentään auttavat jossain! Kyllähän meillä on hyvä olla haasteita, eikä remontointi ole naiselle sen kummoisempaa kuin miehellekään. Kunhan ei tapa itseään työllä ja osaa nauttia tekemästään, jo ennen kuin se on valmiskaan. Sulla on selvästi hyvä draivi päällä, tee vaan, äläkä ala miettiä turhia (kuten minä ;). Haavettahan sinä toteutat ja siitä tulee hyvä mieli.

    VastaaPoista
  3. Olette ihan oikeassa. Edellisestä muutosta on aikaa aika tasan 11 vuotta. Tavaraa oli silloin paljon enemmän kun oli kaksi lastakin. Kai tuo remontti rasittaa myös, kun pakkaaminen tuntuu työläältä.

    VastaaPoista
  4. Joskus se vahvuus on ihan oikeasti - vahvuutta. Näin olen kokenut itse rakentamisemme aikana. Kun heiluin katonharjalla 9 metrin korkeudessa köyden varassa häntäluu murtuneena ja naulasin huopaa, niin tulin siihen tulokseen että vahva saakin olla. Kunhan ei tule tavaksi asti!!!

    VastaaPoista
  5. Onnea uuteen kotiin ja blogiin!

    VastaaPoista
  6. Maahiska. Olen niin oppinut ajattelemaan kaikkea sairauden kautta, mikä on itseasiassa väärä lähestymistapa elämään. On vain mennyt niin monta vuotta masennuksen kanssa. Yritän opetella uutta ajattelutapaa. Väsymys on tervettä, kun on paljon hommaa. Pidän vapaapäiviä, mutta ajatuksista en saa vapaata.

    VastaaPoista