pomputusta

Mielenterveyspotilaita kyykytetään. Tuutikki on kärsinyt fibro- ym. kivuista muutaman vuoden. Nyt mieli ei enää jaksa jatkuvaa kipua. Hän ei ole kolmeen vuoteen nukkunut kunnolla. Viimeksi hän oli omalla terveyskeskuslääkärillään ja pyysi lähetettä mielenterveystoimistoon. Lääkäri laittoikin hänet perusterveydenhoidon psykososiaaliseen keskukseen. Ensimmäisellä käyntikerralla kaikki näytti hyvältä: täällä pääsee psykiatrille ja terapiaan. Seuraavalla kerralla "terapeutti" kehotti ahdistunutta Tuutikkia mm. laulamaan, että ahdistus lieventyisi. Lisäksi tuli ohjeita, että hänen kannattaa alkaa käymään 1) kahden lähiön asukastuvalla, 2) diakonin vastaanotolla, 3) seniorikahvilassa (Tuutikki ei ole vielä mikään seniori), 4) kansalaisopiston kursseilla. Käteen "terapeutti" antoi 30 sivua monisteita siitä, miten ihminen voi muuttaa ajatuksiaan ja toimintamallejaan. Tuo "terapeutti" on ihan pihalla, mitä on masennus ja ahdistus. Lisäksi keskuksen psykiatrille ei pääse kuin kolmen viikon päästä eikä hän kirjoita lääkkeitä.

Viime viikolla Tuutikin kuppi tyhjeni täysin eikä elämästä tahtonut tulla mitään. Istuin tänään Tuutikin kanssa terveyskeskuksen päivystyksessä kolme tuntia. Lääkäri tutki Tuutikin hartioita ja olkapäitä. Hänellä ei tuntunut olevan käsitystä, että fibrossa tietyt paikat ovat arkoja. Kun Tuutikki uhkasi menevänsä jokeen, jos apua ei ala löytyä, lääkärikin uskoi. Psykiatrian osastolle on pitkä jono, mutta mielenterveystoimistossa on uusi systeemi ja sieltä soitetaan seuraavana päivänä potilaalle ja järjestetään tapaaminen hoitajan  ja lääkärin kanssa. Sanoin vielä, että kai lähete menee varmasti mtt:en. Lääkäri vakuutti. Kun hän sattumoisin poistui huoneesta, katsoin auki jääneeltä koneelta, että lähete oli menossa oikeaan paikkaan. Lopuksi lääkäri luki meille paperista, millaiset ohjeet he olivat saaneet. Tuutikin omalääkäri on varmasti saanut samat ohjeet kuin päivystävä lääkäri, mutta juoksutti potilasta vielä tällaisen kierroksen.

Tekisi mieli sanoa ruma sana.