lauantai 10. huhtikuuta 2010

kauheita asioita

Illalla tuli kauheita mieleeni. Suihkukopissa pesukoneen poistoputki heilui ja aloin miettiä, onko sen juuresta päässyt vettä välipohjaan. Onneksi minulla on kaapissa aikamoinen lääkearsenaali, joten sain nukuttua yöni. Aamulla soitin ystävälleni, jolla on kokemusta panikoimisesta ja puhuin asiasta. Asioiden jakaminen auttoi. Kiitos ystäväni!

Söin pikapika-aamiaisen ja ajelin mäjentöppäreelle asiantuntijan kanssa katsomaan suihkutilaa. Onneksi pelkoni osoittautui turhaksi.

Talo näyttää sisältä aika ankealta, kun kaikki on paljaana. Näen edessäni isomman työmäärän kuin olin ajatellut aluksi olevan. Rauhoitan itseäni sillä, että minun tarvitsee ennen muuttoa saada valmiiksi vain tietyt asiat ja se riittää. Koko talon saaminen "valmiiksi" on vuosien projekti. Minun on opittava elämään keskeneräisyyden kanssa - talon, pihan ja itseni. Minun on myös säästettävä voimiani. Minä en jaksa joka päivä tehdä töitä monta tuntia. On pakko laittaa itselle rajat ja vain oltava, vaikka tekisi mieli tehdä kaikenlaista.

3 kommenttia:

  1. Step by step. Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan, niin ettet rehki itseäsi näännyksiin...

    ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
  2. Tuntuu hyvältä, että uusi talosi sai uuden bloginkin. Siitä on sinunkin mukava myöhemmin katsoa talosi ja sinun yhteisiä vaiheita :)

    VastaaPoista
  3. Taloilla ei minun tietääkseni ole koskaan tapana tulla valmiiksi - samoin kuin ei puutarhoillakaan. Viisaasti jo huomasit, että parasta on edetä maltilla, askel kerrallaan.

    Tuo huoli talon kunnosta on tuttu minullekin - varsinkin, kun tämä meidän talovanhuksemme on ihan oikeasti aika pahasti lahovikainen. Olen kuitenkin pähkäillyt asiaa niin, että ehkä minä itse sittenkin kupsahdan ennemmin kuin tämä torppa, eikä meillä ole ketään perintöä kärkkymässä, joten mitäs siitä sitten :)

    VastaaPoista