elämän ihmeitä

Muutama päivä sitten kirjoitin tehtävästä, johon minua oli ehdotettu. Kyse oli erään yhdistyksen puheenjohtajuudesta. Viikonlopun mietittyäni ja muutaman puhelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että suostun ottamaan tehtävän vastaan, jos minut siihen vuosikokouksessa valitaan. Kävi kuitenkin niin, että henkilö joka minua ehdotti, muuttikin mielensä ja halusi lopulta itse tehtävään olettaen, että se sopii minulle. Kokouksessa häntä ja minua ehdotettiin puheenjohtajaksi. Minä kieltäydyin, koska olisin puheenjohtajana joka tapauksessa joutunut toimimaan hänen kanssaan samassa hallituksessa, eikä se tämän episodin jälkeen ollut minulle mahdollista. Kesäkuun alusta maanantai-iltaan asti ko. henkilö oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei hän jatka puheenjohtajana, myös perjantaina käydyissä epävirallisissa "hallitusneuvotteluissa", joissa hän itse ehdotti minua puheenjohtajaksi. 

Ihmeellistä on elämä. 

häiriöääniä

Taas on rapina, hiissaaminen, vipinä, nakerrus ja kolina alkanut. Ottaa pattiin, kun pitää nukkua korvatulpat päässä, vaikka Peräläinen ei edes ole vieressä kuorsaamasaa. Helkutti mokomia elukoita! Mistään en pääse laittamaan loukkua tilohin, joissa otukset metelöivät. On vain odotettava, että ne eksyvät syötin äärelle ajan kanssa. Yksi pirulainen on niin röyhkeä, ettei edes tiskikoneen ääni pelota sitä, vaan nakerrus jatkuu viemärin vierestä. Äänikarkottimeen se on jo tottunut. Kuollut hiiri on paras hiiri, olen vakaasti sitä mieltä. Voivathan ne olla myyriäkin.

väriä elämään

Usein yön yli nukkuminen avartaa ajatusmaailmaa, niin nytkin. Kaikki uusi sisältää monenlaisia elementtejä - innostavia, iloisia, pelottavia, ahdistavia. Uudessa tehtävässä astuisin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, se houkuttaa ja pelottaa. Mitään muutosta ei tapahdu, jos aina junnaa samoissa, tutuissa kuvioissa. Tässä tarjoutuu tilaisuus oppia itsestä ja ihmisyydestä uusia asioita. Jospa en nyt kuitenkaan ajattelisi itselleni tyypilliseen tapaan asioita, jotka voivat mennä pieleen, vaan näkisinkin tämän mahdollisuutena toimia, oppia uutta sekä tutustua uusiin ihmisiin.  Kyse on kuitenkin vain hommasta, johon sitoutuisin yhdeksi kalenterivuodeksi.

vaikea päätös

Ahdistaa. Minua on ehdotettu tehtävään, joka herättää ristiriitaisia tunteita. Asia pitäisi päättää parin päivän sisällä. Välillä olen sitä mieltä, että suostun, välillä taas päinvastaista mieltä. Pitää kai valita se vaihtoehto, joka ahdistaa vähemmän. Mutta kun en ole varma siitäkään. Koko tilanne ahdistaa.

keräilystä

Millan heitti taannoin haasteen keräilystä. En kerää varsinaisesti mitään muuta kuin marjoja. Varsinkin mustikoita on pakko saada ja paljon. Tänä vuonna oli niin lämmin ilma mustikka-aikaan, että keräsin vain sen, mitä itse tarvitsen eli n.30 litraa. Puolukoitakin tuli kerättyä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, sillä pakastin niitä äitiäni varten. En ole aiemmin erityisesti välittänyt puolukoista, mutta nyt keksin lisätä survokseen riittävästi sokeria ja se olikin oikein hyvän makuista.

Mielestäni en keräile kirjoja, niitä vain tarttuu mukaan, niinkuin eilen. Tulessani laivalta poikkesin Helsingissä Akateemiseen kirjakauppaan, jossa sattui olemaan Hullut päivät. Kummasti kassiin tuli läjä kirjoja.

Taannoin pohdin turhista tavaroista luopumista. Esineet ja tavarat ovat minulle tärkeitä, ne tuovat kotiini oman tunnelmansa. Kirjat yksinkertaisesti kuuluvat elämääni enkä kykene luopumaan niistä kokonaan. Muutaman metrin kirjoja olen antanut muualle, kun en ole niitä tarvinnut. Kyse oli lähinnä ammattikirjallisuudesta.

Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin kirjoja. Kirjoitin eilen Akateemisessa pikku vihkooni ylös mielenkiintoisten kirjojen nimiä. Aion etsiä niitä kirjastosta, koska ne olivat niin kalliita, ettei minulla ole niihin varaa.

taas mennään

Hitto että ihmisen pitää herätä neljän tunnin unien jälkeen, vaikka saisi vielä nukkua. Oonkohan tulossa vanhaksi? Matkakuumetta? Ikää tulee lisää päivä päivältä, matkakuumetta en tunnusta. Parin tunnin päästä pitää olla linja-autoasemalla suuntana Helsinki ja Tukholma. Töitä tiedossa MTKL:n koulutuksen arvioinnin parissa, ei siis mikään hupimatka.

minkäs teet?

Eläminen sekoittaa ajatuksia. Välillä ahdistaa, toisinaan tuntuu onnelta ja kaikkea noiden väliltä. Onneksi mikään ei ole kiveen hakattua, riittävästi kuitenkin. Luulin elämäni asettuvan rauhallisiin uomiin. En jaksaisi tätä itsensä kanssa hukassa olemista, sitä ollut jo tarpeeksi. Minkäs teet?