rauha järkkyy

Täällä maalla tasaisen rauhallinen elämä järkkyy välillä yllättävän kovalla tohinalla. Lintulaudalle ja sen alle pölähti parvi tiklejä. Piti tutkailla lintukirjaa, kun en ollut moisia töpöttejä ennen nähnyt. Istuin alas tuolille seuraamaan lintujen ruokailua. Oli kiukkuisia lintulaudan valtaajia, jotka ajoivat parhaille apajille yrittäjät pois. Suurin osa tyytyi maahan tippuneisiin tähteisiin. Ainoastaan punatulkut ja pari hömötiaista uskalsivat hakea ruokaa samaan aikaan. Kun parvi häipyi, paikalle tulivat sinitiaiset. Oravia ei ole näkynyt pariin päivään.

Kun elämässä ei ole isompia ongelmia, voi kehitellä niitä. Minä kärsin nykyisin aamuvetkuilusta. Aamun pitkittäminen sinänsä on mielestäni hyvä asia ja sopii minun elämäntilanteeseeni oikein hyvin. Nyt vaan on niin, että olen jostain syystä kehittänyt paineita pukeutumisen suhteen. Vaatteet pitäisi olla muka päällä ainakin kahteen mennessä. Eilen isäni sattui tulemaan savuevakkoon luokseni iltapäivällä puoli kolmen aikaan ja täällä minä olin yövaatteissa ja huusholli hyrskyn myrskyn. Olin kyllä ajatellut pukeutua, mutta sitten tuli kaikenlaista muuta mielenkiintoista, mm. kaksi pitkää puhelua. Kyllähän tuollaiset yllätyskäynnit luovat paineita, mutta lopulta kyse on kuitenkin minun pään sisäisestä ongelmasta. Ikäänkuin siellä asuisi joku, joka vaatisi minua elämään tietyllä tavalla. Olen yrittänyt häätää tuota kyylää, mutta se tuntuu olevan kovin vaikeaa. Olen kirjoittanut tästä asiasta ennenkin. No, nyt kello ei ole kuin vasta 12.30, joten en ole vielä kovin pahassa jamassa.

Tapaninpäivänä

Hain eilen hammasharjaani. Arvelin että se oli vahingossa joutunut nuorison tavaroihin. Onneksi kaapissa oli uusi harja. Tänä aamuna löysin hammasharjani kynien joukosta.

Koira halusi aamulla ulos. Avasin sille oven. Se kurkisti ovesta ulos, totesi ilmeisesti, että liikaa lunta,  ja kääntyi samantien takaisin sisälle.

Pihapiirin kaksi oravaa leikkivät abroobaatteja ja liito-oravia kurkottaessaan ruokaa lintulaudalta. Aivan vieressä maassa on kippo täynnä maapähkinöitä niitä varten. Hapsukorvat kurkistelevat välillä kippoon, mutta eivät tajua, että siinä on ruokaa. Kyllä orava on tyhmä eläin.

Unohdin ostaa jouluksi konvehteja. Ei ollut kinkkua eikä laatikoita. Ei tarvitse lähteä kinkunsulatuslenkille.

Lunta oli satanut yöllä 20 senttiä. Tein puolitoista tuntia lumitöitä. Siltikään en pysty ajamaan pihastani pois. Tie on auraamatta ja auton pohja ottaa lumeen. Tänne pääsee kätevästi helikopterilla.

Peräläinen on joutunut lumen saartamaksi, kun sivukylillä teitä ei aurata Tapaninpäivänä eikä ylipäänsä sunnuntaisin.

Pihaa kolatessa alkoi tehdä mieli saunaan. Sinne vedet tulevat käsipelillä kaivosta. Nostoköysi putosi sangon mukana kaivoon. Monen kokeilun jälkeen löysin riittävän pitkän laudanpätkän ja sain köyden ylös. Pudotin sangon uudelleen kaivoon, ihmettelin miksi sanko ei täyty. Sangon nostokahvan kiinnitys oli pettänyt. Ajattelin että p..le minähän saunon tänään ja kannoin sisältä vedet saunalle.

Kolasin välillä lunta.

Saunan padan alla tuli ei tahtonut syttyä. Laitoin tulet monta kertaa. Lopulta sauna oli lämmin, mutta vesi kylmää. ggrrr. Otin kovat löylyt ja välillä koitin sytyttää tulta laihoin tuloksin. Löylyteltyäni riittävästi juoksin sisälle suihkuun.

Saunaan kuulin kuinka naapurin isäntä aurasi tieni auki. Saan aamulla lehden.

kuutamolla

Oli pakko mennä viime yönä ulos ihailemaan kuutamoa, joka valaisi tienoon. En ole nähnyt tällaista valoa kuin kerran nuoruudessani.

lämpöistä

Ostin toiset huopatöppöset saunatossuiksi. Näillä on hyvä käydä postilaatikolla ja hakea puita liiteristä. Ei mene kantapäistä lumi kenkään. 

Joskus ei tajua yksinkertaisia asioita ennen kuin näkee toisilla jotain. Keittiössä on aamuisin sen verran kylmä, että peffaa paleltaa kun istuu paljaalle tuolille. Muistin kesätuoleihin ostamani pehmikkeet. Nyt on mukavan lämmin tuoli.

siivous

Sataa isoja lumihiutaleita. Aloittelen joulusiivousta. Inhoan perusteellista siivoamista, pikaimurointi vielä menee. Puulämmityksestä tulee sisällekin sotkua, joten paras vaan kantaa matot pihalle ja ottaa rätti käteen ja pyyhkiä mustaa pölyä hyllyjen päältä.

viikon alku

kuusen hankintaa

Pääsin tänään elämässäni toista kertaa kuusimetsään. Monena vuonna olen ostanut joulukuusen milloin mistäkin. Peräläisellä sattuu olemaan omaa metsää ja hän ystävällisenä miehenä lupasi minulle sieltä kuusen. Niinpä tallustelimme pitkin ja poikin metsää niin, että poskipäitä alkoi nipistellä hyisessä viimassa. Minulla ei ole kuuselle kummoistakaan tilaa, joten kuusi ei saanut olla kovin iso. Löysimme sopivat, toinen siis Peräläiselle, mutta senkin jälkeen piti vielä kulkea pitkä lenkki, jos olisi löytynyt parempi. Ei löytynyt.

tulipahan tehtyä

Innostuin leipomaan sämpylöitä. Tyttäret tulevat vuorotellen joulun aikoihin luokseni. Eipähän tarvitse miettiä ainakaan leipäasioita. Kasassa on neljää eri sorttia purtavaa. Puuhella nosti lämpötilan sellaisiin lukemiin, että välillä oli pakko pitää ovia auki kylmälle kuistille.

mitta täysi

Nyt tuli mitta täyteen, nimittäin sukkien kutomista. Tässä viimeisimpiä. Olen kutonut innolla juhannuksesta saakka. Laitan langat ja puikot kaappiinn ja palaan asiaan joskus.

rajallisuudesta

Seinät kaatuu päälle. Soittelin erinäisille ihmisille ja tarjosin itseäni kylään. Kaikilla oli jotain menoa. Toisaalta autossa ei ole riittävästi bensaa ajella Poriin. Maanantaina saan rahaa ja elämä helpottuu pikkasen.

Luin päivän lehdestä suomalaisten entistä voimakkaammasta jakaantumisesta kahtia, 70%:lla kansalaisista menee kohtuullisen tai erittäin hyvin, 30%:lla surkeasti.  Olen aina ihmetellyt, mikä on köyhyyden euromääräinen raja. Yleensä vain selitetään kapulakielellä, että 60% mediaanitulon alapuolella tienaavat ovat köyhiä. Siis mitä? Vuonna 2008 köyhä oli se, jolla oli kuukaudessa käytettävissä alle 1100 €.  Jos taloudessa oli kaksi aikuista, lisättiin 500 € ja lapsesta tuli 300 €. Tämän mukaan vuonna 2008 olin köyhä. Tämän vuoden alussa valtio teki  jalomielisesti nuorena eläkkeelle joutuneille kertakorotuksen eläkkeisiin, niinpä minun tuloni nousivat juuri köyhyysrajan yläpuolelle. Kiinnostaisi tietää, mikä tämän vuoden tai ensi vuoden köyhyyden euromääräinen raja on? Minä olen kuitenkin hyväosainen köyhä, jos ajattelee niitä, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai perus- tai vähimmäistoimeentulolla.

Samaisen lehden pääkirjoituksessa muistutettiin, että elämänlaatu ei ole kiinni tulotasosta. Ottaa päähän tuollaiset kirjoitukset. Hyvä- tai keskituloisen on niin kiva kirjoittaa elämänlaadusta. Joskus menee päiviä, kun murehdin, miten saan sumplittua rahat niin, että ne riittävät elämiseen. Myönnän että välillä tulee ostettua turhia asioita, mutta parempituloinen voi ostaa turhuuksia ilman, että se vaikuttaa talouteen kovinkaan paljon. Välttämättä tarvitsemani puukuorma sotki raha-asiani täydellisesti. Ei minulla ole varaa säästää isoihin hankintohin, aina on laskuja ja menoja, joihin kuukauden eläke menee. Tällä hetkellä toivon, että 15 vuotta vanha pesukoneeni ei hajoa. Se että joutuu murehtimaan perusasioista, vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja sitä kautta elämänlaatuun.

Toisaalta on myös niin, että elämänlaatu ja onni ei ole kiinni rahasta. Pellon pientareella -blogissa on mainio kertomus samasta aiheesta. Minä olen onnellinen tänään tässä elämäntilanteessa täällä. On kaunis koti, puita liiterissä, ruokaa, oma piha ja rakkaita ihmisiä. Ennen kaikkea iloitsen päivittäin siitä, että minulla on aikaa. Jos olisin työelämässä, minulla olisi jatkuva kiire, olisin väsynyt ja kiukkuinen. Nyt voin käyttää tunnin tämän kaiken kirjoittamiseen ja silti kaikki jatkuu entiseen, rauhalliseen tahtiin. Seinätkin ovat entisellään.

joulukorttien viimeinen postituspäivä

Tänä vuonna olen käyttänyt joulukortteihin varatut rahat vähävaraisen tädin pirtin lämmitykseen.

ei menny kuin strömsössä

Tais pirparitaikinaan tulla liian vähän jauhoja.       

joulukuun valot

kulttuuria

Käväisin Hlesingissä katsomassa kummityttöni ja muutaman muun irkkutanssiesitystä. Ihmetyttää kuinka voi ihmisen jalat toimia noin nopeasti ja monipuolisesti. Upea esitys!

Matkalla poikettiin mm. Humppilassa, jossa on kirjojen poistomyymälä. Enhän minä pääse tuollaisesta kaupasta ilman, että mukaan tarttuu jotain.

valmista

Jo kesällä aloitin projektin verhotankojen maalaus. Kerroin siitä täällä. Torstaina vihdoin sain ihan itse ruuvattua kinnikkeet seinään ja tangot paikoilleen. Violetit tangot ovat aika pirteän näköiset. Verhojen silittämisessä meinasi mennä hermot. Kun laitoin ne paikoilleen, ne olivat liian pitkät. En viitsi ruveta lyhentämään niitä nyt. Lyhennän sitten joskus, siis loppukesällä kun pesen verhot. Kummasti valkoisetkin verhot muuttavat sisustusta. Nyt ovat olohuone ja makuuhuone valmiit, mitä nyt yhtä antiikkikaappia kaipaan makkariin. Menisihän tyhjään nurkkaan nojatuolikin, vaikka en minä siellä kuitenkaan istuisi.

edistystä

Edistysaskelia. Sain taulut ja peilit seinille. Heti näyttää asteen kotoisammalta.

Löysin sattumalta kaipaamani talvikengät, joita en voinut millään uskoa heittäneeni pois muutossa. Ne olivat sellaisessa laatikossa, josta ei olisi tullut mieleenikään etsiä niitä. Lohdullista että joskus löytyy jotain ilman, että pitää kääntää kaikki ympäri moneen kertaan. Korvakoruteline on edelleen hukassa.

Jouluradion soiminen taustalla tuo kummasti joulumieltä. Hienoa että kuuluu täällä maallakin.

ihmetystä

Kummallista ja hienoa. Eletään talven pimeimpiä päiviä, maassa on lunta ja on pakkasta. Kaikkea mitä kammosin pari kuukautta sitten. Tuntui että en kestä marraskuuta enkä joulukuuta. On yllätys itsellenikin, että minä viihdyn täällä ja tässä talossa lumen keskellä.  Juuri tällaista elämää olen vuosia kaivannut, mutta tyttöjen muuttohaluttomuuden tähden pysyimme Porissa. Toisaalta en halunnut repiä heitä tutuista kuvioista, kun heidän elämänsä muuten oli kahden kodin ja minun sairasteluiden tähden välillä melko repaleista.

Kasasin tänään lunta kivijalkaan, jotta se eristäisi kylmää eivätkä lattiat tuntuisi ihan niin vilpoisilta kuin aiemmin. Ihmettelen kuinka paljon enemmän koivuklapeista lähtee lämpöä verrattuna sekapuuhun. Enää ei tarvitse polttaa kuin pesällinen puita ja uuni lämpiää. Puuhellaan ei auta latoa puita koko päivää, riittää kun polttaa puita ruuan laittoa varten.

ruma sana

Aamulla tuli yhtäkkiä kova kiire, kun katselin ikkunasta ulos lumista maisemaa. Hoksasin että lippu pitää vetää salkoon. Minulla on kaksi pakollista liputuspäivää, juhannus ja itsenäisyyspäivä. Ekaa kertaa koskaan minulla oli isänmaallinen olo kiskoessani lippua lumisateessa. Ajattelin että on hienoa, kun on oma lippu ja vapaa maa, vaihtoehtohan olisi ryssän lippu. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kahden evakon ja sotaorvon lapsena käytän tätä sanaa tänään.

Toki olen katsonut telkasta rahvaan pakollista ohjelmaa. Soiton alettua alkoi tympiä ihmisten kekkuloiminen ja pistin telkun kiinni.  Nautin pirtin kuumuudesta, kun tuli laitettua liikaa puita uuniin. Syön suklaata. Ah, elämää.

antenni

Radioni antenni meni hukkaan muutossa ja olen ollut radiopimennossa kesäkuusta saakka. Antenni on siis pieni pätkä sähköjohtoa. Taas oli Peräläinen avuksi ja toi työpaikaltaan minulle uuden pätkän sähköjohtoa. Olen välillä kaivannut radiota, vaikka pääasiassa en pidä taustamelusta ja viihdyn hyvin hiljaisuudessa.

Tänään innostuin  virittämään antennin paikalleen ja kiipeilemään sohvan käsinojilla, että sain johdon kirjahyllyn päälle ja asemat kuuluviin. Ystäväni pääkaupunkiseudulla on muutamana adventinaikana kertonut kuuntelevansa jouluradiota. Se ei ole aiemmin kuulunut täällä päin,  mikä on harmittanut minua. Nyt tässäkin pirtissä kaikuvat joululaulut tuomassa joulutunnelmaa.

klapei

Niinko erellisen postauksen kommentis Enkunalma totes, ny on si raktorin peräkärrylline klapei liiteris ja täti voi lämmittää pirttiään miälinmäärin eikä tartte heti pelät, et puut loppuu. Peräläisen kans huhkittii kovast muutama tunti ja kui ollakkaa valmist tuli, vaik itte ensteks luulin, et puusouvis mennee koko pyhäseutu. Kovasti kiitos Peräläisel avust. Mulla olis yksi menny kaks tai kolme päivää siin hommas.

Rahast viälä. Enkunalma on siinki oikees, et kyl raha riittää kaikkee tarpeellissee. Oon miättiny viime aikaissii ostoksii ja torennu, et vallan hyvin olis pärjänny ilmanki. Et ihan turhaan rahojas laittaa. Paitsi ne tohvelit kyl tarttin. On sitä tarttunu mukkaa muutama joululahjaki. Hyvin tulen toimeen ilman rahhaa pari viikkoa, ko o pakko. Voi täs miättii samal ommii kulutustottumuksiaanki. Paljo olis parantamisen varraa. Tääl maal ei kulu rahhaa ko ruakaa, mut auta armias ko mennee Porrii. Siäl sitä rahhaa vast menneeki. Nyt ei si tehrä Porin reissuja, pittää säästää pensaaki.

pöpö

Joku perhanan pöpö yrittää kovasti käydä kimppuun. Yksinäisen on silti pakko hoitaa omat asiansa, käydä kaupassa, hakea puita, lämmittää ja tehdä ruokaa. Huomenna pitäisi olla tosi timmissä kunnossa, kun pihaan kipataan 10 kuutiota klapeja. Ne on saatava mahdollisimman pian katoksen alle, ettei päälle kasaannu valtavaa määrää lunta. Onneksi Peräläinen on luvannut tulla auttamaan.

Annoin pöpölle periksi sen verran, että autoilin parin kilometrin päähän kauppaan sekä pankkiin hakemaan viimeiset rahat puukuorman tuojalle. Enpä olisi uskonut tämänkään päivän koittavan, nimittäin että menee viimeiset rahat. Olen aina pitänyt itseäni taitavana hoitamaan asioitani, mutta usko alkaa horjua, jos tällainen meno jatkuu.

hukassa 2

Ettei niinku viime tipassa. Minulla on sellainen muistikuva, että sain jonkin verran veromätkyjä. En ole aiemmin toimeentunut tonkimaan papereitani ja selvittämään asiaa. Verohallinnon sivuilta selvisi, että tänään kuuluu maksaa mätkyt. Taas kerran kävin läpi kaikki mahdolliset paikat, jossa kyseisen lapun pitäisi kaiken järjen mukaan olla, vaan eipä ollut. grr. En keksi mihin sen olisin laittanut, taas yksi asia joka on mennyt hukkaan muutossa. grrr. Eipä tässä sitten muuta kuin odottelemaan uutta maksulappua korkojen kanssa.

saunomisesta

En malta olla hehkuttamatta vielä saunaa. Olen aina tykännyt saunomisesta, mutta vasta täällä minulla on kunnon sauna. Puukiuasta ei voita mikään, niin se vaan on. Minusta on mielenkiintoista, miten tuollainen tila lämpiää parissa tunnissa -12 asteesta sataan asteeseen. Raoista tulee kylmää ilmaa sisälle ja lattian rajassa on viileää, mutta se ei haittaa. Ilma pysyy raikkaana ja lämpötilaero tuo sopivasti kosteutta. Eilen otin parit kovat löylyt ja menin seisoskelemaan alasti lumisateeseen. Kauempana näkyivät kylän valot. Omassa pihassa lyhdyt. Kuulin kuinka hiutaleet putosivat maahan.  Mikä kokemus!

Sauna on minulle meditatiivinen paikka. Siellä olen tietoisesti täysin läsnä omassa kehossani. Keskityn nauttimiseen. Minä tupsuttelen saunoessa kaikenlaista ihanaa iholle. Pesen itseni hyväntuoksuisella saippualla, teen kasvoille naamion, joskus sivelen itseni hunajalla, joskus kuorintavoiteella ja annan hoitojen vaikuttaa. Suosikkini on muuten Body Shophin Moringa-kuorintavoide, koska sen voi antaa olla iholla löylyssä ja siitä jää ihanan pehmeä ja hyvän tuoksuinen iho, jota ei tarvitse rasvata.

Saunomiseen kuuluu minulla ehdottomasti oluen juonti. Sähkösauna-aikaan join muutaman oluen saunan jälkeen. Nyt juon ensimmäisen jo saunoessa, koska käytän siihen ainakin kaksi kertaa enemmän aikaa kuin ennen. Sähkösaunassa otin parit kunnon löylyt ja sitten pois. Täällä saunan lämmittäminen on sen verran työlästä, että siellä pitää myös olla kunnolla, eikä vain käydä. Saunoessa tulee jano ja mikä sen parempaa saunajuomaa kuin kylmä olut.

hukassa

Muuttamisen jälkeisessä elämässä on rasittavaa, kun ei löydä tavaroita. Tänään olen hakenut adventtikynttelikköä ja katsonut samat paikat moneen kertaan. Kyllähän se löytyi, kun aikani komppasin, ja ihan loogisesta paikastakin. Sitten pengoin kynttelikköön kuuluvaa muuntajaa, joka lopulta löytyi ulkovarastosta. Harmikseni kynttelikön lamput eivät pala samalla tavalla. Ne on jotain eri wattia, vissiin? Luotan Peräläisen osaavan neuvoa minua kaupassa, että löydän kauniisti palavat uudet lamput.

Olen viikkokaupalla hakenut korvistelinettäni, jossa oli lukusia korviksia kiinni. Makasin jo yläkerran lattialla ja katselin sängyn allekin. Eipä ollut. Melkein aloin itkemään.  Ne eivät ilmeisestikään ole enää raidallisessa pahvilaatikossa, vaan olen siirtänyt ne sieltä jonnekin. Mikähän olisi se järkevä jonnekin, johon olen laittanut ne? Korvisten katoaminen harmittaa minua tosi paljon, koska tykkään käyttää päivittäin erilaisia korviksia.

En olisi uskonut, että ulkosaunan lämmitys tuottaa minulle näin paljon iloa talvellakin. On mukava valmistella puuhaa jo päivällä kantamalla puita saunalle,  ladata ne kiukaan ja padan alle  odottamaan lämmitystä. Vedet nostan saunan vieressä olevasta kaivosta. Pimeällä käyn lyhtyjen loistaessa pihalla lisäämässä puita pesään ja odotan lämpiämistä. Sitten kipaisen pakkasessa kuumaan saunaan.

Mukavaa lauantai-iltaa muillekin.

nonni

Etsimäni lipokkaat löytyivät tänään täältä . Ovat Lahtisen huopatehtaan valmistamat. Olisin halunnut punaiset, mutta liikkeessä ei ollut sopivaa kokoa. Nyt ei jalkoja palele sisällä.  Oikeastaan kannalliset tällaiset olisivat aika hyvät saunatossut...

                        Nyt oli sopiva aika tälle jo kesällä ostetulle pöytäliinalle.

kello 11.50

                                 Marjastamishullun iloja aamiaisella.

kirjoittaja

Kaksi päivää olen pää höyryten kirjoittanut viimeistä luovan kirjoittamisen opintotehtävää, kaunokirjallista esseetä. Jonkinlaisen kirjoitelman olen saanut aikaiseksi aiheesta Hidastamisesta läsnäoloon. En ole varma, onko kirjoitelmani essee, mutta toivon kovasti sen olevan. Minulle on sama minkä arvosanan siitä saan, pääasia on että saan merkinnän opintokokonaisuudesta.

Kuvittelin luovan kirjoittamisen opiskelusta olevan apua ja innoitusta omaan kirjoittamiseen. On kuitenkin käynyt päinvastoin. Ei yliopisto-opinnot valmista ihmistä kirjoittamaan. (Mahtavatko valmentaa mihinkään muuhunkaan konkreettiseen?)  Minulle ei ole ollut mitään hyötyä siitä, että selkeä asia on pilkottu monimutkaisiin osiin, joista luennoitsija on sitten kuivasti puhunut. Minä olen ehkä ollut valveutuneempi (hhe heh, ironiaa) näissä asioissa kuin juuri lukiosta päässeet, jotka ovat olleet mukana kursseilla.  Minua on kirjoittamisessa eniten auttanut tutustuminen Natalie Goldbergin ajatteluun. Hänellä on runsaasti harjoituksia, jotka auttavat kirjoittajaa eteenpäin. Luovan kirjoittamisen opiskelu on jopa tukkinut kirjoittamistani. Toki pakolliset, arvosteltavat tehtävät ovat kehittäneet omaa ilmaisua. Samaan olisi varmaan päästy mielekkäämmälläkin tavalla kuin torkkumalla Porin työväenopiston luokassa vajaa kolme tuntia joka maanantai noin vuoden ajan.

pökköä pesään

Vaikka onkin ihan ok, että on lunta, en oikein välitä siitä, että nyt jo alkaa pakkaset ja oikea talvi. Vanhassa talossa tuntuu vetoa ja kylmää siellä täällä, vaikka patterit ovatkin päällä. Kummasti aamulla tulee lisättyä kalsarit yöpaidan alle ja sukkia jalkaan. Onneksi peitto on paksu ja lämmin. Mietin pitäisikö mulla olla jo kahdet villasukat päällekkäin sisällä ennen kuin saan ne ihanat, lämpimät huopalipokkaat. Aluspaitaakin kaipailen, minä kun ensimmäiseksi palelen selästä.

Tilasin tänään kymmenen kuutiota koivuhalkoja. Liiterissä on vielä pari kuutiota, mutta ne hupenevat pakkasilla kovaa vauhtia. Peräläinen kertoi katselleensa huolestuneena mun puupinojen vähenemistä. Tuntuuu liikuttavalta, että toinen ihminen on huolissaan mun asioistani. Olen niin tottunut hoitamaan itse kaiken. No, kyllähän isäkin huolehtii. Hän tuli perjantaina oikein varta vasten tänne siksi, että laitettiin lämmitin vesipumpun viereen. (Samassa tilassa oleva patteri hohkasi kuumuutta.) Itse olin ajatellut tehdä sen homman vasta lauantaina. Peräläisen ja isän huolehtimisella on kuitenkin vissi ero. Isä on huolehtinut omalla tavallaan mun asioista aina, Peräläisestä en ole tiennyt mitään ennen tätä syksyä. Kaiken huolehtimisen keskellä en halua olla sormi suussa oleva nainen, joka ei pärjää ilman miesten apua. Pyydän apua, kun tarvitsen sitä. Ja olen liikuttunut Peräläisen huolenpidosta.

äh ja ravistus

Olen tänään tuntenut itseni käsittämättömän onnelliseksi. Olen asettunut tähän taloon, talvikaan ei tunnu kamalalta, iloitsen tästä paikasta, olen löytänyt ihanan miehen, asiat ovat kaikinpuolin hyvin, tietääkseni lapsillakin. Tänne muutto oli oikea ratkaisu.

Mistä pirusta hiipiikään mieleen ajatus, että onni ei kestä kauaa, kohta multa otetaan jotain pois. Onko niin että kun on aiemmin elämässä tullut eteen tulvimalla vaikeuksia ja raskaita asioita, ei uskalla luottaa siihen, että minulla olisi oikeasti kääntymässä uusi lehti? Tiedän että minullakin oikeus hyvään oloon ja onneen enkä halua pilata sitä pelkäämällä turhia.

lämpötiloja

Huushollissani oli aamulla 14 astetta lämmintä. Oli pakko laittaa vaatteet heti päälle ja tyhjentää uunin tuhkaluukku, jotta pääsin lämmittämään. T.H. Peräläinen on ehdotellut erinäisiä kertoja pattereiden päälle laittamista. Tänään annoin periksi, laitoin tosin ne sen verran pienelle, että ne menevät päälle ehkä noin 18 asteessa. Koirallakin oli aamupisun jälkeen niin kylmä, että se kerjäsi täristen syliin. Hyvä että täällä ei asu muita kuin minä - ei ole kylmän valittajia. Odotan joulumyyntien alkamista, koska ainakin viime vuonna eräässä marketissa oli huopatossuhuovasta tehtyjä lipokkaita. Haluan sellaiset.

Tuhkien tyhjentäminen heti alkuun aamulla oli tarpeen siksi, että siivosin tänään. Kaikki irtoavat tekstiilit alakerrasta olivat ulkona tuulettumassa. Pesin lattiat ja pyyhin pölyt. Leevien musiikki auttoi työn teossa. Huomaan että puulämmitys tuottaa pölyä ja roskaa sisälle. Eikä tuo koirakaan ihan viaton ole.

Täällä elämisessä ilahduttaa mm. se, että aika ajoin on kaikenlaista ensimmäistä kertaa. Tänään lämmitin saunan ensimmäistä kertaa pakkasella ja lumen ollessa maassa.  Veden ja puiden kantamiseen ja varsinaiseen lämmitykseen menee muutamia tunteja. Aivan toisenlaista kuin kääntää nappulasta kiuas päälle. (Rehellisyyden nimissä on sanottava, että välillä kaipaan sitäkin.) Miten ihana olikaan tänään sujahtaa kylmästä lämpimään saunaan. Välillä seisoskelin saunan terassilla jäähdyttelemässä, katselin pihalyhtyjä ja ihmettelin valkeutta.

valkoista

Täälläkin satoi lunta. Olen koko syksyn pelännyt lumen tuloa. Olen selittänyt itselleni, etten pidä lumesta enkä pakkasesta. Viime talvi oli ihana, kun oli lunta ja pakkasta. Hankalaa oli lähinnä siksi, ettei minulla ollut autoa ja bussiyhteydet keskustaan olivat surkeat. Lisäksi otti pattiin raahata tavaroita hiki selkää pitkin valuen talvipalttoossa kuumassa bussissa. Yritin vakuutella itselleni, että hyvinhän tämä sujuu näinkin ja samalla kaipasin autoilijan helppoa elämää.

Luminen mäjentöppäre näyttää kauniilta. Erilaiselta kuin kesällä, mutta tykkään tästä paikasta tällaisenakin. Aamupäivällä työntelin innoissani uutta lumikolaa pitkin suurta pihaani. On ihan erilaista tehdä lumitöitä omassa pihassa kuin rivitalon yhteisillä alueilla kunnollisten naapurien paheksunnan väreillessä hankien yllä. Minä kun en yleensä toimeentunut lumitöihin ensimmäisten valonsäteiden aikaan tai heti tuiskun tauottua.

Illalla tulin kotiini kävellen pimeässä, joka lumesta ja kuutamosta johtuen olikin valoisaa. Lyhtyjen kynttilät toivottivat minut tervetulleiksi omaan pihaan.

kasan syvin olemus

Tiedättehän kun eri paikkohin alkaa ilmestyä kasoja, joita ei saa siivotuksi pois. Tänään havahduin siihen, miksi stressaan kasoista. Yhtä hyvin voin ajatella, että olen ihminen, jolla tavarat kasaantuu ja joskus ne siirtyvät jonnekin, kunnes taas tulee uusia kasoja. Kasat ovat osa minun elämääni.

aikataulutonta elämää

Aamulla oli sellainen olo, että olisi vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä. Mitä  valitsisi? Lopulta päädyin järjestelemään paikkoja. Olihan sekin tarpeellista.

En tarvitse nykyisin pahemmin almanakkaa. Viikon aikana on kaksi harrastusmenoa, ei muuta. Koska en katsele almanakkaa, en muista normaalista poikkeavia asioita. Taannoin unohdin mennä hammaslääkäriin. Siitä tuli 35 €:n lasku, jota tässä rahatilanteessa en olisi ollenkaan kaivannut. Eilen istuin kaikessa rauhassa tietsikka sylissä, kun puhelin pärähti muistutuksen. Kerkesin nähdä vain merkinnän hammaslääkäri 14.30 ja naista vietiin. Ajoin pikavauhtia terveyskeskukseen kuullakseni, että aika on seuraavana päivänä. Olin laittanut puhelimeen muistutuksen, että seuraavana päivänä on hammaslääkäri. Aamupäivällä puhelin muistutti uudelleen asiasta. Ilman muistutusta olisin unohtanut jälleen kerran.

miltä menninkäiset näyttää?

Kysyin keramiikassa tänään, miltä menninkäinen näyttää. Kukaan ei sanonut mitään, ei kerrassaan mitään. Sanoin heille : "Miksette sano mitään." Taas hiljaisuus ja puhe jatkui muista asioista. Tein sitten taas naisen.

kuvaviikonloppu

Viikonlopun olin katselemassa luontokuvia, erityisesti perhosten kuvia. T.H. Peräläinen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden elämääni (itsensä lisäksi). Olen minä kuvannut ennenkin, mutta nyt olen saanut oppia kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä. Huomasin jälleen kerran, kuinka kamalan itsekriittinen olen. Ikinä ei olisi tullut mieleen näyttää omia kuvia tuollaisessa harrastajaporukassa, mutta katsellessani eräiden kuvia, ajattelin että ei mun kuvissani mitään hävettävää ole. Täällä blogissa kuvien julkaisemiseen on onneksi tosi matala kynnys.

Katselin satakuntalaista maisemaa avoimin silmin ja näin kaikkea rumaa. Ihmisten takapihoilla on vaikka mitä kamalaa roinaa. On eri tavoin rumia taloja. Puhumattakaan teollisuusrakennuksista ja muista julkisista rakennuksista. Tämä kaikki rumuus olisi osaltaan myös mielenkiintoinen kuvauksen kohde.

möllöttääkö vai ei?

Oppisipa hiljalleen hyväksymään sen, että talviaikana on luonnollista elää hitaammin. Energiatasoni ei ole samanlainen kuin valoisaan aikaan. Vaikka olenkin oravanpyörän ulkopuolella, pään sisäiset äänet eivät suostu vaikenemaan. Taaskaan en saanut mitään aikaiseksi tai sain vain tuon - liian vähän. Nyt tiedän että väsymys ei ainakaan johdu masennuksesta. Mieltä lämmittää rakastuminen.

Jospa vaan olisin, vaikka tämän marraskuun.

vetoa

Tuulen tuivertaessa nurkissa sisällä vetää. Aika yleistä vanhoissa taloissa käsittääkseni. Huomaan uusia paikkoja, joista tuuli pääsee pirttiin. En kuitenkaan jaksa tai viitsi tehdä asialle mitään. En myöskään laita pattereita päälle vaan lämmitän edelleen puilla. Aamuisin on viileää, kun astun ulos lämpimän peiton alta. Askossa näyttäisi olevan untuvapeitot ja -tyynyt hyvässä tarjouksessa. Pitäisiköhän ajaa niiden vuoksi Poriin? Katson nyt ensin millainen keli on huomenna. Vaihdoin eilen talvirenkaat autoon, olen tässä asiassa viime tipan -ihminen.

Aiemmin valitin marraskuun kamaluutta. Luin tänään Muistaako kukaan -blogia, jossa oli ilahduttava kirjoitus marraskuusta.

vaihtoehto

Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa mm. väsymystä ja unihäiriöitä. Olen syönyt muutaman vuoden Tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Nyt labrakokeet paljastivat, että annos on liian suuri eli vastaa liikatoimintaa. Kun sain vaihtoehtoisen selityksen väsymykselleni masennuksen sijaan, olokin on ihan toisenlainen. En enää pelkää, että masennun lisää ja mitä tästä pimeydestä tulee. Aion selättää pimeyden kaikin mahdollisin keinoin.

Kokonaan toinen luku on tapaamani eläkevaarilääkärin ammattitaito.

retkellä

T.H. Peräläinen vei mut eilen Seitsemisen kansallispuistoon. Hän kun harrastaa luontokuvausta ja ruukaa käydä siellä muutaman kerran vuodessa. Lainasi mulle järkkärikameraansa ja mää kuvasin niin innokkaana, että T.H. Peräläistä nauratti mun touhut. Sainpahan hienoja kuvia ja samalla järkkärihinku kasvoi entisestään. Päivä oli erittäin onnistunut.

sahailua

Vähän olen ylpeä itsestäni. Pilkoin sähkösahalla pienen läjän rankoja polttopuiksi. En ole ennen moista vehjettä käyttänyt. Kaikenlaista uutta täällä mäjentöppäreellä tulee vastaan.

polttopuut

Aurinkoinen päivä. Pyöräilin kauppaan. Viimeksi olen pyöräillyt joskus heinäkuun alkupuolella.

Naapurin puolelta kaadettiin kesällä iso tuomi, jonka oksia tuli minunkin puolelle. Ne ovat siitä saakka odottaneet, että siivoaisin ne pois. Isäni kanssa pilkoimme tänään niitä polttopuiksi ja risut menevät lämpölaitokselle. Vielä jäi hommaa, se on kuitenkin mieleistä työtä.

Osaako joku neuvoa, koska on hyvä aika kaataa sireeneitä? Pihassa on ylikasvanut sireeniaita, jota ei ole hoidettu vuosikausiin. Siihen tulee lehdet aivan yläoksiin 3-4 metrin korkeuteen, kukkia ei ollenkaan. Ajatuksena olisi uudistaa aita.

Täällä on myös lahoja koivuja ja kuusia. Polttopuita tulee omasta pihasta yllin kyllin. Tosin täksi talveksi ne eivät kerkeä.

se on täällä

Nyt se on sitten - marraskuu. Vuosikausia olen pelännyt ja inhonnut marraskuuta. En pidä lisääntyvästä pimeästä, lehdettömistä puista, märästä kylmästä asvaltista, suhruisesta sateesta, harmaista päivistä.

Viimeisen 15 vuoden aikana on ollut vain muutama marraskuu, jolloin masennus ei ole tullut, viime vuosi oli yksi niistä. Tunnen jo sen kolkuttelun sisälläni. Se ei tunnu kunnioittavan onneani ja elämän iloja, vaan haluaa sotkea kaiken ja kaataa minut alleen. Tänään en jaksanut mennä keramiikkaan, ehkä jaksa ajaa illalla opiskelemaan. Kuulen masennuksen inhottavan kolkutuksen. Haluaisin karkoittaa sen, mutta en edelleenkään osaa.

Tiedän että pitäisi ajatella iloisia asioita ja tehdä kaikkea mukavaa. Niin pitäisi. Ja minä inhoan tuota sanaa pitäisi. Minä en nyt vaan pysty ajattelemaan iloisia asioita enkä tekemään mitään. Hyvä kun saan vaatteet päälleni ja tukan järjestykseen.

leijuntaa

                     Minulle kerrottiin tänään aivan ihana asia.

tytöt

Lapset ovat olleet syntymästään saakka elämässäni numero ykkönen. He ovat olleet toivottuja ja haluttuja. Olen iloinnut heistä. Olen ollut väsynyt heihin. Olen pahoittanut mieleni aika ajoin. Olen toivottanut heidät hevon kuuseen. Olen ollut heille vihainen ja huutanut heille. Olen pyytänyt heiltä anteeksi. Olen kertonut heille rakastavani heitä. Olen pitänyt heitä sylissä. Olen lukenut satoja iltasatuja ja laulanut hyvänyönlauluja. Olen tanssinut heidän kanssaan. Olen tehnyt paljon ruokaa heille. Olen pessyt heidän vaatteitaan. Olen kuskannut heitä harrastuksiin kyllästymiseen saakka. Olen peitellyt heitä. Olen lohduttanut.  Olen voidellut heidän suksiaan ja letittänyt lettejä. Olen nauttinut heidän kanssaan rauhallisista aamuista viikonloppuisin. Olen katsellut telkkaria heidän kanssaan. Olen odottanut heidän lähtöään kotoa.

Mielestäni olen onnistunut äitinä melko hyvin. Tytöistäni on tullut hienoja nuoria neitejä. Heillä on mielipiteitä, he uskaltavat olla sellaisia kuin ovat. He osaavat rakastaa. He uskaltavat opetella itsenäistä elämää. Iloiten olen lähettänyt heidät kulkemaan omia teitään.

Iloiten otan heidät vastaan, kun he tulevat luokseni. Olen kuluneella viikolla saanut nauttia vuorotellen kummankin seurasta. Kumpikin tytöistäni on minulle rakas ja olen edelleenkin onnellinen ja kiitollinen heistä.

pimeääkö?

On pimenevissä päivissä kivojakin puolia. 

kahdet miesten sukat

Miksi kuvien lataaminen tänne kestää nykyisin ikuisuuden? Onko muillakin samoja ongelmia?

onneksi

                                 Elämä on yllätyksiä.

sisäkissa

En ole täällä asuessani käynyt kertaakaan lenkillä. Tähän saakka on riittänyt monenlaisia pihahommia, joissa saan liikuntaa riittävästi. Tänään meni kolme tuntia, kun siirsin peräkärryllisen puita isäni luota pihavarastooni. Kesällä kaadetun tuomen oksat odottavat edelleen siirtämistä ja pilkkomista. Kaikenlaista risukkoa riittää siistittäväksi, kunhan vain viitsisin. On niin mukava, kun saa olla rauhassa sisällä lämpimässä ja vaikka kutoa sukkaa. Kai sekin päivä tulee, jolloin menen lenkille.

tv

Luontotelkkari tarjoaa mielenkiintoista ohjelmaa. Laitoin lintulaudan keittiön ikkunan eteen. Kova suhina alkoi samantien. Päivän jälkeen jouduin jo lisäämään ruokaa. Asuessani Porissa lintuja kävi silloin tällöin, lähinnä vihervarpusia ja talitinttejä. Täällä maalla lintuja on enemmän ja useampia lajeja. Tähän mennessä olen nähnyt em. lisäksi viherpeippoja, punatulkkuja ja hömötiaisia. Istuskelen pitkiä aikoja ikkunan vieressä seuraamassa lintujen touhuja. Miten näin pienistä asioista saakaan ison ilon.

Nyt on remontit tehty ja saan nauttia kiireettömistä aamuista. Ensimmäiseksi herättyäni laitan tulet uuniin ja hellaan ja alan keittää puuroa. Kun se on valmis, käymme Tildan kanssa hekemassa päivän lehdet tien varresta. Syön aamiaisen ja luen lehden kaikessa rauhassa tulen humistessa taustalla. En voi pitää kiirettä mihinkään, koska minun on oltava kotona, kunnes liekeit ovat sammuneet. Tämä kiireettömyys on ehdottomasti parasta eläkkeellä olossa!

Eilen siivosin pihalta kukkaruukut, puutarhakalusteet ja muut kesävärkit pois. Ajattelin jo ensi kevättä. Ei ole tiedossa rasittavaa remonttihässäkkää. Saan rauhassa seurata kevään tuloa. Onneksi tulevaisuus tuntuu helpommalta kuin mennyt kevät ja kesä.

paluu 70-luvulle

Tässä uudessa elämässäni joudun jatkuvasti eri tavoin tekemisiin menneisyyden kanssa. Välillä tuntuu kuin olisin henkisesti palannut takaisin 70-luvulle. Minulla on menneeseen uusi näkökulma, mutta se ei tee kipua yhtään sen helpommaksi, nyt vain ymmärrän paremmin, mistä kaikesta on kysymys.

En ole koskaan saanut olla oma itseni. Minua on aina peilattu joihinkin vanhempieni odotuksiin ja toiveisiin. Aina on täytynyt olla toisten mieliksi ja välillä olen ollut aivan hukassa, mitä pitäisi käyttäytyä. Minulle on huudettu käsittämättömistä asioista, naurettu ja pilkattu.  Olin sisäistänyt tuon kaiken niin hyvin, että tunsin olevani täysin paha ja huono ihminen. Ensimmäinen henkilö, joka sanoi minulle, että olen kiltti ihminen, oli terapeuttini. Olin aivan hämmästynyt, niin hyvin olin sisäistänyt jatkuvan negatiivisen palautteen itsestäni. Minulle on lapsesta saakka kasvanut pitkät tuntosarvet, joilla arvioin ympäristön odotuksia itseni suhteen, jotta voisin mukauttaa käyttäytymistäni niin, että kelpaisin. Siitä huolimatta en kelvannut vanhemmilleni.

Nyt jälleen olen tekemisissä samojen asioiden kanssa. Isäni mielestä käyttäydyn välillä kuin äitini ja päinvastoin. Joka tapauksessa minussa on useimmiten jotain vikaa. Kumpikin katsoo oikeudekseen kommentoida ja jopa arvostella minun elämääni ja valintojani. Eiköhän minulla, kohta 50-vuotiaalla ihmisellä ole oikeus elää ja ajatella asioista omalla tavallani. Vanhempani eivät tunnu tätä tajuavan. On raastavaa joutua yhä uudelleen käymään sisäistä kamppailua tämän asian kanssa. Tuntuu kuin välillä hukkaisin oman minuuteni ja palaisin takaisin epävarmuuteen itsestäni. Minusta on tullut allerginen vanhempieni arvostelulle ja saan siitä erikokoisia henkisiä nyppyjä.

Väkisinkin välillä mietin, miksi minun pitikään muuttaa tänne ja altistaa itseni kaikelle ikävälle. Haluaisin ajatella, että tällä on jokin tarkoitus. On raskasta aika ajoin painua veden alle ja yrittää yhä uudelleen räpiköidä pinnalle. Haluaisin että tämä henkinen lyttääminen loppuisi eikä minun haavojani revittäisi yhä uudelleen ja uudelleen auki. Näiden ihmisten kanssa en saa olla haavoittunut, kärsivä ihminen, mitä tällä hetkellä oikeasti olen. Pelkään kestääkö Peräläinenkään kanssani, niin vahvoja hylkäämiskokemuksia minulla on menneisyydessäni.

kiitos

Minua ovat kovasti lämmittäneet teiltä saamani kannustavat kommentit edelliseen kirjoitukseeni. Mietin pitkään kerronko asiasta. Olen täällä kirjoittanut monista elämäni tärkeistä asioista, siksi halusin jakaa tämän itseäni järkyttäneen kokemuksen kanssanne. Jonkinlainen reaktio minussa on meneillään, koska minua ahdistaa ja tietyt asiat pelottavat. Mieleen nousi epämiellyttäviä asioita menneisyydestä. Joudun taas uudelleen kamppailemaan samojen, vaikeiden traumaattisten asioiden kanssa.

Kaiken keskellä olen saanut kokea sellaista huolehtimista ja ystävällisyyttä, jota en ole kovin paljon elämässäni kohdannut. Olen aina joutunut ja tottunutkin hoitamaan omat ja lasteni asiat itsekseni ilman tukea. Herra Peräläinen jätti kauan odottamansa Helsingin reissun väliin ja jäi minun tuekseni sunnuntaina. Maanantaina hän tuli kesken työpäivänsä luokseni, kun oli huolissaan jaksamisestani. Olen onnellinen, että elämä on saattanut kohdalleni näin upean miehen.

muutos suunnitelmaan

Eilen aamulla olin lähdössä Helsinkiin Vuoden luontokuvanäyttelyyn ja vuoden 2010 luontokuvan julkistamistilaisuuteen. Pari asiaa piti vielä tehdä ennen lähtöä ennen kuin T tulisi hakemaan minua. Sisällä lensi kohmeinen ampiainen, joka ilmeisesti viehättyi hajuveteni tuoksusta ja tuli kaulalleni. En huomannut sitä ennen kuin se pisti, kun hätistin sitä sen liikkuessa. Kerkesin ottamaan antihistamiinin ja laittaa aloe veraa pistoskohtaan, kun sydän alkoi hakata miljoonaa ja hengitys kävi työlääksi. Hain kännykän keittiöstä ja sitten lysähdin. Sain soitettua hätäkeskukseen ja sieltä lähettiin ambulanssi. Makasin eteisen lattialla ja huohotin. Kerkesin ajatella, että kuolenko tähän, kun sydämestä alkoi puristaa. Sitten tulikin jo ambulanssi. T tuli kaiken hässäkän keskelle. Sain hoitoa ja minut vietiin terveyskeskukseen.

Tiikeri ei pääse pilkuistaan vai miten sanonta menikään, en minäkään tavoistani. Luin illalla netistä anafylaktisesta sokista. Jos en olisi älynnyt soittaa nopeasti apua ja jos ambulanssilla olisi ollut enemmän matkaa, olisin voinut kuolla. Jouduin illansuussa käymään vielä uudelleen päivystyksessä, kun sydän alkoi hakata ja tuli kylmä hiki.

Väsyttää. Pelkään. Monenlaisia asioita.

mielenvaihteluita

Joskus on päiviä, että aamusta alkaen on nuttu nurinpäin. Eilen oli sellainen päivä. Otti pattiin, että aamulla oli kylmä ja oli heti alettava lämmittämään. Asia mistä olen nauttinut, mutta en eilen. Suikussa oli kylmä ja kalseaa.

Yritin laittaa tauluja seinille, mutta ensimmäiset asettelut eivät miellyttäneet ja homma jäöi kesken. Koska melkein kaikki seinät ovat cyprocia, on mietittävä tarkkaan taulujen paikka, ettei tule turhia reikiä. Nyt niitä tuli hirsiseinään.

Olin unohtanut torstaina hammaslääkärin. Siitä tulee turha lasku.

Tarkastelin rahatilannettani, joka on surkea. Sähkö- ja putkimiehen jälkeen remonttirahat ovat loppu. Kaikki olennainen on onneksi tehty ja minulla on paljon maaleja, joilla jatkaa, jopa ensi kesän katon maalausta varten on maalit. Jos olisin ajatellut asioita riittävästi etukäteen, olisin jättänyt Tallinnan reissun tekemättä. Laskuja on niin, että eläkkeen tullessa ei jää paljon mitään. Pitää elää kuukausi niin, että ei osta muuta kuin ruuan, senkin tarkkaan miettien.

Kuitenkin kiitos Tallinnan reissun, tänään oli laadukasta paperia, kun menin kansalaisopiston akvarellimaalauskurssille. Sain siellä tehdä, mitä halusin eli leikkiä väreillä. Opettajana oli loistava Tello Anttila, joka löysi aloittelijankin työstä kehuttavaa. En ymmärrä mitään sommittelusta ja muista hienouksista, mutta ehkä tulevan talven aikana opin jotain.

Remonttimiehet  siirsivät saunan pataa ja laittoivat siihen uuden savuputken. Olin erittäin iloinen, kun pata syttyi muutamalla kalikalla eikä savuttanut lainkaan. Vesi kiehui jo ennen kuin sauna oli lämmin. Aikaisemmin jouduin lämmittämään veden ennen kiukaan sytytystä, koska pata savutti turkasesti.  Oli aivan uusi kokemus saunoa, kun ulkona oli pimeää ja pikkupakkanen viilensi, kun tulin saunasta sisälle.

Onneksi päivät eivät ole toistensa sisaria.

torstaina

Alkuviikon olin Turussa kouluttajakoulutuksessa. Nyt vaan kaikki tilaamaan mut kouluttamaan. ;D Ihan kaikkia aihepiirejä en lupaa hallitsevani.

Viikonlopun jälkeen loppuvat menot, mikä on enemmän kuin tervetullutta. Tekee sielulle hyvää saada olla rauhassa kotona, lukea, katsella ikkunoista ulos ja antaa ajatusten kulkea.

Sisällä oli eilen kylmä, eikä pirtti lämmennyt illan aikana kovinkaan paljon. Nyt alkaa jo olla normaalilämpö.

Hotellissa oli aivan kaamea tyyny ja nyt on niska todella jumissa. Sain piikkimaton, jonka päällä olen makoillut. Ei auta, ainakaan vielä.

Olen toistellut itselleni liikaa, että tulevat kuukaudet ovat kamalia, joten ne tulevat olemaan kamalia. Hyinen tuuli, lentävät lehdet, lisääntyvä pimeys, pakkaset.

ensimmäistä kertaa syksyllä

onnellinen

Kyllä on ihanaa, kun on oma piha ja saa kaikessa rauhassa haravoida ilman, että kukaan kyttää tai vaatii mitään. Nyt oli niin hyvä suhruinen ilmakin. Ei tarvitse enää katsella ärsyttävää koiranvihaajamiestä ja kuunnella hänen huutamistaan. Välillä tuntuu, että kaikkein eniten nautin siitä, ettei ole naapureita.

Eilen makasin sängyllä ja kuuntelin musiikkia. Ikkunasta näkyy suuria kuusia, joiden oksilla roikkuu naava. Mietin että tänne muutto oli oikea ratkaisu. Olen täällä paljon onnellisempi kuin olisin kerrostalossa Turussa. Täällä ihmiset poikkelevat luonani, tänäänkin kävi yksi ystäväni. Sosiaalinen elämäni on paljon vilkkaampaa kuin koskaan Porissa. Menen illalla veljeni perheen luo saunaan, siinäkin tapaan itselle rakkaita ihmisiä.

kipu

Remontti on sisällä edennyt. Kaikki listat ovat paikoillaan, osa maalaamista vaille. Monenlaista maalaamista sisällä on vielä tiedossa. Teen kun jaksan ja huvittaa. Siivosin huushollin ja laitoin matot lattioille. Verhot saan kun maalaan tangot vielä kerran. Kuistin siivoaminen saa vielä odottaa, samoin pihan.

Olen väsynyt. Annan itselleni aikaa lepoon enkä jatka remonttia tai tavaroiden järjestelemistä ennen kuin olen kunnolla levännyt. Syyskuun alusta saakka elämä on ollut juoksemista paikasta toiseen. Menen maanantaina viimeiselle jaksolle kouluttajakoulutukseen ja kun pääsen sieltä keskiviikkona kotiin, olen muutaman viikon jouten. Kalenterissakaan ei onneksi ole kuin tyhjää.

Hullun lailla kutominen on saanut niskani ja hartiani jämähtämään niin, että joudun pakosta pitämään taukoa. Aion tänään katsoa paikalliselta Tokmannilta piikkimattoa, jos sillä saisin apua särkyyn. Täytyykin olla niin typerä, ettei voi uskoa ensimmäisiä merkkejä lihasten jämähtämisestä. Nyt sitten taistelen kivun kanssa oman typeryyteni vuoksi.

suolla

Näin elämässäni ensimmäistä kertaa karpalon omassa ympäristössään.
Suon reunassa oli vanha hiekkamonttu, joka toi mieleen elokuvan The Blair witch project.