sunnuntai 28. marraskuuta 2010

saunomisesta

En malta olla hehkuttamatta vielä saunaa. Olen aina tykännyt saunomisesta, mutta vasta täällä minulla on kunnon sauna. Puukiuasta ei voita mikään, niin se vaan on. Minusta on mielenkiintoista, miten tuollainen tila lämpiää parissa tunnissa -12 asteesta sataan asteeseen. Raoista tulee kylmää ilmaa sisälle ja lattian rajassa on viileää, mutta se ei haittaa. Ilma pysyy raikkaana ja lämpötilaero tuo sopivasti kosteutta. Eilen otin parit kovat löylyt ja menin seisoskelemaan alasti lumisateeseen. Kauempana näkyivät kylän valot. Omassa pihassa lyhdyt. Kuulin kuinka hiutaleet putosivat maahan.  Mikä kokemus!

Sauna on minulle meditatiivinen paikka. Siellä olen tietoisesti täysin läsnä omassa kehossani. Keskityn nauttimiseen. Minä tupsuttelen saunoessa kaikenlaista ihanaa iholle. Pesen itseni hyväntuoksuisella saippualla, teen kasvoille naamion, joskus sivelen itseni hunajalla, joskus kuorintavoiteella ja annan hoitojen vaikuttaa. Suosikkini on muuten Body Shophin Moringa-kuorintavoide, koska sen voi antaa olla iholla löylyssä ja siitä jää ihanan pehmeä ja hyvän tuoksuinen iho, jota ei tarvitse rasvata.

Saunomiseen kuuluu minulla ehdottomasti oluen juonti. Sähkösauna-aikaan join muutaman oluen saunan jälkeen. Nyt juon ensimmäisen jo saunoessa, koska käytän siihen ainakin kaksi kertaa enemmän aikaa kuin ennen. Sähkösaunassa otin parit kunnon löylyt ja sitten pois. Täällä saunan lämmittäminen on sen verran työlästä, että siellä pitää myös olla kunnolla, eikä vain käydä. Saunoessa tulee jano ja mikä sen parempaa saunajuomaa kuin kylmä olut.

lauantai 27. marraskuuta 2010

hukassa

Muuttamisen jälkeisessä elämässä on rasittavaa, kun ei löydä tavaroita. Tänään olen hakenut adventtikynttelikköä ja katsonut samat paikat moneen kertaan. Kyllähän se löytyi, kun aikani komppasin, ja ihan loogisesta paikastakin. Sitten pengoin kynttelikköön kuuluvaa muuntajaa, joka lopulta löytyi ulkovarastosta. Harmikseni kynttelikön lamput eivät pala samalla tavalla. Ne on jotain eri wattia, vissiin? Luotan Peräläisen osaavan neuvoa minua kaupassa, että löydän kauniisti palavat uudet lamput.

Olen viikkokaupalla hakenut korvistelinettäni, jossa oli lukusia korviksia kiinni. Makasin jo yläkerran lattialla ja katselin sängyn allekin. Eipä ollut. Melkein aloin itkemään.  Ne eivät ilmeisestikään ole enää raidallisessa pahvilaatikossa, vaan olen siirtänyt ne sieltä jonnekin. Mikähän olisi se järkevä jonnekin, johon olen laittanut ne? Korvisten katoaminen harmittaa minua tosi paljon, koska tykkään käyttää päivittäin erilaisia korviksia.

En olisi uskonut, että ulkosaunan lämmitys tuottaa minulle näin paljon iloa talvellakin. On mukava valmistella puuhaa jo päivällä kantamalla puita saunalle,  ladata ne kiukaan ja padan alle  odottamaan lämmitystä. Vedet nostan saunan vieressä olevasta kaivosta. Pimeällä käyn lyhtyjen loistaessa pihalla lisäämässä puita pesään ja odotan lämpiämistä. Sitten kipaisen pakkasessa kuumaan saunaan.

Mukavaa lauantai-iltaa muillekin.

perjantai 26. marraskuuta 2010

nonni



Etsimäni lipokkaat löytyivät tänään täältä . Ovat Lahtisen huopatehtaan valmistamat. Olisin halunnut punaiset, mutta liikkeessä ei ollut sopivaa kokoa. Nyt ei jalkoja palele sisällä.  Oikeastaan kannalliset tällaiset olisivat aika hyvät saunatossut...



                        Nyt oli sopiva aika tälle jo kesällä ostetulle pöytäliinalle.

torstai 25. marraskuuta 2010

kello 11.50



                                 Marjastamishullun iloja aamiaisella.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

kirjoittaja

Kaksi päivää olen pää höyryten kirjoittanut viimeistä luovan kirjoittamisen opintotehtävää, kaunokirjallista esseetä. Jonkinlaisen kirjoitelman olen saanut aikaiseksi aiheesta Hidastamisesta läsnäoloon. En ole varma, onko kirjoitelmani essee, mutta toivon kovasti sen olevan. Minulle on sama minkä arvosanan siitä saan, pääasia on että saan merkinnän opintokokonaisuudesta.

Kuvittelin luovan kirjoittamisen opiskelusta olevan apua ja innoitusta omaan kirjoittamiseen. On kuitenkin käynyt päinvastoin. Ei yliopisto-opinnot valmista ihmistä kirjoittamaan. (Mahtavatko valmentaa mihinkään muuhunkaan konkreettiseen?)  Minulle ei ole ollut mitään hyötyä siitä, että selkeä asia on pilkottu monimutkaisiin osiin, joista luennoitsija on sitten kuivasti puhunut. Minä olen ehkä ollut valveutuneempi (hhe heh, ironiaa) näissä asioissa kuin juuri lukiosta päässeet, jotka ovat olleet mukana kursseilla.  Minua on kirjoittamisessa eniten auttanut tutustuminen Natalie Goldbergin ajatteluun. Hänellä on runsaasti harjoituksia, jotka auttavat kirjoittajaa eteenpäin. Luovan kirjoittamisen opiskelu on jopa tukkinut kirjoittamistani. Toki pakolliset, arvosteltavat tehtävät ovat kehittäneet omaa ilmaisua. Samaan olisi varmaan päästy mielekkäämmälläkin tavalla kuin torkkumalla Porin työväenopiston luokassa vajaa kolme tuntia joka maanantai noin vuoden ajan.

maanantai 22. marraskuuta 2010

pökköä pesään

Vaikka onkin ihan ok, että on lunta, en oikein välitä siitä, että nyt jo alkaa pakkaset ja oikea talvi. Vanhassa talossa tuntuu vetoa ja kylmää siellä täällä, vaikka patterit ovatkin päällä. Kummasti aamulla tulee lisättyä kalsarit yöpaidan alle ja sukkia jalkaan. Onneksi peitto on paksu ja lämmin. Mietin pitäisikö mulla olla jo kahdet villasukat päällekkäin sisällä ennen kuin saan ne ihanat, lämpimät huopalipokkaat. Aluspaitaakin kaipailen, minä kun ensimmäiseksi palelen selästä.

Tilasin tänään kymmenen kuutiota koivuhalkoja. Liiterissä on vielä pari kuutiota, mutta ne hupenevat pakkasilla kovaa vauhtia. Peräläinen kertoi katselleensa huolestuneena mun puupinojen vähenemistä. Tuntuuu liikuttavalta, että toinen ihminen on huolissaan mun asioistani. Olen niin tottunut hoitamaan itse kaiken. No, kyllähän isäkin huolehtii. Hän tuli perjantaina oikein varta vasten tänne siksi, että laitettiin lämmitin vesipumpun viereen. (Samassa tilassa oleva patteri hohkasi kuumuutta.) Itse olin ajatellut tehdä sen homman vasta lauantaina. Peräläisen ja isän huolehtimisella on kuitenkin vissi ero. Isä on huolehtinut omalla tavallaan mun asioista aina, Peräläisestä en ole tiennyt mitään ennen tätä syksyä. Kaiken huolehtimisen keskellä en halua olla sormi suussa oleva nainen, joka ei pärjää ilman miesten apua. Pyydän apua, kun tarvitsen sitä. Ja olen liikuttunut Peräläisen huolenpidosta.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

äh ja ravistus

Olen tänään tuntenut itseni käsittämättömän onnelliseksi. Olen asettunut tähän taloon, talvikaan ei tunnu kamalalta, iloitsen tästä paikasta, olen löytänyt ihanan miehen, asiat ovat kaikinpuolin hyvin, tietääkseni lapsillakin. Tänne muutto oli oikea ratkaisu.

Mistä pirusta hiipiikään mieleen ajatus, että onni ei kestä kauaa, kohta multa otetaan jotain pois. Onko niin että kun on aiemmin elämässä tullut eteen tulvimalla vaikeuksia ja raskaita asioita, ei uskalla luottaa siihen, että minulla olisi oikeasti kääntymässä uusi lehti? Tiedän että minullakin oikeus hyvään oloon ja onneen enkä halua pilata sitä pelkäämällä turhia.

lauantai 20. marraskuuta 2010

lämpötiloja

Huushollissani oli aamulla 14 astetta lämmintä. Oli pakko laittaa vaatteet heti päälle ja tyhjentää uunin tuhkaluukku, jotta pääsin lämmittämään. T.H. Peräläinen on ehdotellut erinäisiä kertoja pattereiden päälle laittamista. Tänään annoin periksi, laitoin tosin ne sen verran pienelle, että ne menevät päälle ehkä noin 18 asteessa. Koirallakin oli aamupisun jälkeen niin kylmä, että se kerjäsi täristen syliin. Hyvä että täällä ei asu muita kuin minä - ei ole kylmän valittajia. Odotan joulumyyntien alkamista, koska ainakin viime vuonna eräässä marketissa oli huopatossuhuovasta tehtyjä lipokkaita. Haluan sellaiset.

Tuhkien tyhjentäminen heti alkuun aamulla oli tarpeen siksi, että siivosin tänään. Kaikki irtoavat tekstiilit alakerrasta olivat ulkona tuulettumassa. Pesin lattiat ja pyyhin pölyt. Leevien musiikki auttoi työn teossa. Huomaan että puulämmitys tuottaa pölyä ja roskaa sisälle. Eikä tuo koirakaan ihan viaton ole.

Täällä elämisessä ilahduttaa mm. se, että aika ajoin on kaikenlaista ensimmäistä kertaa. Tänään lämmitin saunan ensimmäistä kertaa pakkasella ja lumen ollessa maassa.  Veden ja puiden kantamiseen ja varsinaiseen lämmitykseen menee muutamia tunteja. Aivan toisenlaista kuin kääntää nappulasta kiuas päälle. (Rehellisyyden nimissä on sanottava, että välillä kaipaan sitäkin.) Miten ihana olikaan tänään sujahtaa kylmästä lämpimään saunaan. Välillä seisoskelin saunan terassilla jäähdyttelemässä, katselin pihalyhtyjä ja ihmettelin valkeutta.

perjantai 19. marraskuuta 2010

valkoista

Täälläkin satoi lunta. Olen koko syksyn pelännyt lumen tuloa. Olen selittänyt itselleni, etten pidä lumesta enkä pakkasesta. Viime talvi oli ihana, kun oli lunta ja pakkasta. Hankalaa oli lähinnä siksi, ettei minulla ollut autoa ja bussiyhteydet keskustaan olivat surkeat. Lisäksi otti pattiin raahata tavaroita hiki selkää pitkin valuen talvipalttoossa kuumassa bussissa. Yritin vakuutella itselleni, että hyvinhän tämä sujuu näinkin ja samalla kaipasin autoilijan helppoa elämää.

Luminen mäjentöppäre näyttää kauniilta. Erilaiselta kuin kesällä, mutta tykkään tästä paikasta tällaisenakin. Aamupäivällä työntelin innoissani uutta lumikolaa pitkin suurta pihaani. On ihan erilaista tehdä lumitöitä omassa pihassa kuin rivitalon yhteisillä alueilla kunnollisten naapurien paheksunnan väreillessä hankien yllä. Minä kun en yleensä toimeentunut lumitöihin ensimmäisten valonsäteiden aikaan tai heti tuiskun tauottua.

Illalla tulin kotiini kävellen pimeässä, joka lumesta ja kuutamosta johtuen olikin valoisaa. Lyhtyjen kynttilät toivottivat minut tervetulleiksi omaan pihaan.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

kasan syvin olemus







Tiedättehän kun eri paikkohin alkaa ilmestyä kasoja, joita ei saa siivotuksi pois. Tänään havahduin siihen, miksi stressaan kasoista. Yhtä hyvin voin ajatella, että olen ihminen, jolla tavarat kasaantuu ja joskus ne siirtyvät jonnekin, kunnes taas tulee uusia kasoja. Kasat ovat osa minun elämääni.

tiistai 16. marraskuuta 2010

aikataulutonta elämää

Aamulla oli sellainen olo, että olisi vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä. Mitä  valitsisi? Lopulta päädyin järjestelemään paikkoja. Olihan sekin tarpeellista.

En tarvitse nykyisin pahemmin almanakkaa. Viikon aikana on kaksi harrastusmenoa, ei muuta. Koska en katsele almanakkaa, en muista normaalista poikkeavia asioita. Taannoin unohdin mennä hammaslääkäriin. Siitä tuli 35 €:n lasku, jota tässä rahatilanteessa en olisi ollenkaan kaivannut. Eilen istuin kaikessa rauhassa tietsikka sylissä, kun puhelin pärähti muistutuksen. Kerkesin nähdä vain merkinnän hammaslääkäri 14.30 ja naista vietiin. Ajoin pikavauhtia terveyskeskukseen kuullakseni, että aika on seuraavana päivänä. Olin laittanut puhelimeen muistutuksen, että seuraavana päivänä on hammaslääkäri. Aamupäivällä puhelin muistutti uudelleen asiasta. Ilman muistutusta olisin unohtanut jälleen kerran.

maanantai 15. marraskuuta 2010

miltä menninkäiset näyttää?


Kysyin keramiikassa tänään, miltä menninkäinen näyttää. Kukaan ei sanonut mitään, ei kerrassaan mitään. Sanoin heille : "Miksette sano mitään." Taas hiljaisuus ja puhe jatkui muista asioista. Tein sitten taas naisen.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

kuvaviikonloppu


Viikonlopun olin katselemassa luontokuvia, erityisesti perhosten kuvia. T.H. Peräläinen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden elämääni (itsensä lisäksi). Olen minä kuvannut ennenkin, mutta nyt olen saanut oppia kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä. Huomasin jälleen kerran, kuinka kamalan itsekriittinen olen. Ikinä ei olisi tullut mieleen näyttää omia kuvia tuollaisessa harrastajaporukassa, mutta katsellessani eräiden kuvia, ajattelin että ei mun kuvissani mitään hävettävää ole. Täällä blogissa kuvien julkaisemiseen on onneksi tosi matala kynnys.

Katselin satakuntalaista maisemaa avoimin silmin ja näin kaikkea rumaa. Ihmisten takapihoilla on vaikka mitä kamalaa roinaa. On eri tavoin rumia taloja. Puhumattakaan teollisuusrakennuksista ja muista julkisista rakennuksista. Tämä kaikki rumuus olisi osaltaan myös mielenkiintoinen kuvauksen kohde.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

möllöttääkö vai ei?


Oppisipa hiljalleen hyväksymään sen, että talviaikana on luonnollista elää hitaammin. Energiatasoni ei ole samanlainen kuin valoisaan aikaan. Vaikka olenkin oravanpyörän ulkopuolella, pään sisäiset äänet eivät suostu vaikenemaan. Taaskaan en saanut mitään aikaiseksi tai sain vain tuon - liian vähän. Nyt tiedän että väsymys ei ainakaan johdu masennuksesta. Mieltä lämmittää rakastuminen.

Jospa vaan olisin, vaikka tämän marraskuun.

tiistai 9. marraskuuta 2010

vetoa

Tuulen tuivertaessa nurkissa sisällä vetää. Aika yleistä vanhoissa taloissa käsittääkseni. Huomaan uusia paikkoja, joista tuuli pääsee pirttiin. En kuitenkaan jaksa tai viitsi tehdä asialle mitään. En myöskään laita pattereita päälle vaan lämmitän edelleen puilla. Aamuisin on viileää, kun astun ulos lämpimän peiton alta. Askossa näyttäisi olevan untuvapeitot ja -tyynyt hyvässä tarjouksessa. Pitäisiköhän ajaa niiden vuoksi Poriin? Katson nyt ensin millainen keli on huomenna. Vaihdoin eilen talvirenkaat autoon, olen tässä asiassa viime tipan -ihminen.

Aiemmin valitin marraskuun kamaluutta. Luin tänään Muistaako kukaan -blogia, jossa oli ilahduttava kirjoitus marraskuusta.

maanantai 8. marraskuuta 2010

vaihtoehto


Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa mm. väsymystä ja unihäiriöitä. Olen syönyt muutaman vuoden Tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Nyt labrakokeet paljastivat, että annos on liian suuri eli vastaa liikatoimintaa. Kun sain vaihtoehtoisen selityksen väsymykselleni masennuksen sijaan, olokin on ihan toisenlainen. En enää pelkää, että masennun lisää ja mitä tästä pimeydestä tulee. Aion selättää pimeyden kaikin mahdollisin keinoin.

Kokonaan toinen luku on tapaamani eläkevaarilääkärin ammattitaito.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

retkellä




T.H. Peräläinen vei mut eilen Seitsemisen kansallispuistoon. Hän kun harrastaa luontokuvausta ja ruukaa käydä siellä muutaman kerran vuodessa. Lainasi mulle järkkärikameraansa ja mää kuvasin niin innokkaana, että T.H. Peräläistä nauratti mun touhut. Sainpahan hienoja kuvia ja samalla järkkärihinku kasvoi entisestään. Päivä oli erittäin onnistunut.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

sahailua

Vähän olen ylpeä itsestäni. Pilkoin sähkösahalla pienen läjän rankoja polttopuiksi. En ole ennen moista vehjettä käyttänyt. Kaikenlaista uutta täällä mäjentöppäreellä tulee vastaan.


tiistai 2. marraskuuta 2010

polttopuut

Aurinkoinen päivä. Pyöräilin kauppaan. Viimeksi olen pyöräillyt joskus heinäkuun alkupuolella.

Naapurin puolelta kaadettiin kesällä iso tuomi, jonka oksia tuli minunkin puolelle. Ne ovat siitä saakka odottaneet, että siivoaisin ne pois. Isäni kanssa pilkoimme tänään niitä polttopuiksi ja risut menevät lämpölaitokselle. Vielä jäi hommaa, se on kuitenkin mieleistä työtä.

Osaako joku neuvoa, koska on hyvä aika kaataa sireeneitä? Pihassa on ylikasvanut sireeniaita, jota ei ole hoidettu vuosikausiin. Siihen tulee lehdet aivan yläoksiin 3-4 metrin korkeuteen, kukkia ei ollenkaan. Ajatuksena olisi uudistaa aita.

Täällä on myös lahoja koivuja ja kuusia. Polttopuita tulee omasta pihasta yllin kyllin. Tosin täksi talveksi ne eivät kerkeä.

maanantai 1. marraskuuta 2010

se on täällä

Nyt se on sitten - marraskuu. Vuosikausia olen pelännyt ja inhonnut marraskuuta. En pidä lisääntyvästä pimeästä, lehdettömistä puista, märästä kylmästä asvaltista, suhruisesta sateesta, harmaista päivistä.

Viimeisen 15 vuoden aikana on ollut vain muutama marraskuu, jolloin masennus ei ole tullut, viime vuosi oli yksi niistä. Tunnen jo sen kolkuttelun sisälläni. Se ei tunnu kunnioittavan onneani ja elämän iloja, vaan haluaa sotkea kaiken ja kaataa minut alleen. Tänään en jaksanut mennä keramiikkaan, ehkä jaksa ajaa illalla opiskelemaan. Kuulen masennuksen inhottavan kolkutuksen. Haluaisin karkoittaa sen, mutta en edelleenkään osaa.

Tiedän että pitäisi ajatella iloisia asioita ja tehdä kaikkea mukavaa. Niin pitäisi. Ja minä inhoan tuota sanaa pitäisi. Minä en nyt vaan pysty ajattelemaan iloisia asioita enkä tekemään mitään. Hyvä kun saan vaatteet päälleni ja tukan järjestykseen.