harmittaa

Aamulla tuntui siltä, että voisin laittaa puuhellaan tulen. Mutta. Liesi pitää käsitellä liesimustalla, on pitänyt koko kesän, vaan on edelleen tekemättä. Olkoon se tämän päivän työ. Huomenaamulla voisin laittaa valkean, jos tuntuu viileältä.

Taitaa taas alkaa elämässäni se vaihe, jolloin päivässä jaksaa tehdä yhden homman. Harmittaa, kun ei ole voimia enempään. Elämä kutistuu neljän seinän sisälle, sohvalle ja sänkyyn. Perhanan fibromyalgia! En halua elää tällaista elämää!

Viikonlopun aktiviteetit taisivat olla hieman liikaa. Nyt väsyttää ja paikkoja särkee. Vaikka minun ei periaatteessa tarvitse tehdä eikä jaksaa juuri mitään, niin siitä huolimatta selittelen ja puolustelen asiaa itselleni. Kun piha ja talo vaativat vielä monenlaista työtä, on vaikea antaa itsensä vain olla. On asioita, jotka olin ajatellut tekeväni tänä kesänä/syksynä, kuitenkaan mikään niistä ei ole pakollista. Miten onkaan niin hankalaa olla ajattelematta tekemättömiä töitä? Ei tämä huusholli eikä piha tule koskaan valmiiksi, se on kuitenkin fakta.

rannalta

Taas piti päästä meren rannalle. Tällä kertaa Rauman eteläpuolelle. Parempaa säätä ei voi toivoa.

tuliaisia

kutoja

aamusella

ongelma

Äiskä meni uimaan.

Voi hitto, ei kai se mene kovin kauas.

Pitäsikö munkin?

Märkää.

Ei saakeli.

Jospa rantaa pitkin.

Tilda, tuu takaisin.
Tullaan.

Älyshän se tulla pois sieltä.

Kuvat Peräläiseltä.

käärme

Tuommoinen kamala vonkale tuli vastaan meren rannalla. Oli  5 cm paksu ja toista metriä pitkä. Sihisi kovasti. Onneksi koira ei huomannut sitä emmekä itse astuneet päälle. Minä inhoan yli kaiken käärmeitä, mutta Peräläinen urheana miehenä kuvasi sitä. Onko tuo musta kyy vai mikä?

yöllä

Kuvat ovat Peräläisen ottamia.

töitä

Kaksi tuollaista kasaa olisi vielä jäljellä. Takimmainen on suurempi kuin tämä edessä oleva. Piti tänään aloittaa, mutta tulikin vesisade. Sitä ennen kerkesin onneksi leikata nurmikon. Peräläinen nimittäin tuli taannoin mukanaan uusi ruohonleikkuri, josta olin aiemmin lukenut Harrastelijat harjulla -blogista. Nurmikon leikkuu muuttui voimainkoetuksesta huomattavasti miellyttävämmäksi. Ei se silti vieläkään mielipuuhiani ole.

elämää tänään

Olen

• taas tuntenut kipuja eri puolilla kroppaa
• miettinyt, onko koko syksy ja talvi samanlaista kipua
• pohtinut elämää kirjoittamalla, puhelimessa parin ystävän kanssa ja illalla vielä sekalaisessa seurakunnassa
• leiponut kasan sämpylöitä ja muutaman korvapuustin
• vitkutellut jälkien siivoamisen kanssa
• nukkunut koiran vieressä sohvalla päiväunet
• levitellyt sateessa pressuja klapien ja lankkujen päälle
• sopinut erään tärkeän asian
• lukenut sanomalehtiä
• opetellut jälleen samaa, tärkeää asiaa: on vain tämä hetki
• miettinyt hetken mitä järkeä on tällaisen luettelon tekemisessä ja jättänyt sen kuitenkin tähän. Ehkä tämäkin kertoo jotain minusta.
• ennen nukkumaanmenoa aion vielä katsoa telkkaria

ikävä

Olimme Peräläisen kanssa päivän Porissa kahdessa paikassa meren rannalla. Minä onneton en älynnyt ottaa uimapukua mukaan, merivesi oli ihanan lämmintä. Kaiken kaikkiaan oli mukava ja leppoisa päivä. Paluumatkalla ajelimme tuttuja maisemia ja ajaessamme kaupungista pois minuun iski suunnaton ikävä Poriin. Kaupunki oli kuitenkin kotini yli 20 vuotta.

Ikävässä ja kaipauksessa on mukana mm. surua siitä, että elämä on vuodessa muuttunut totaalisesti. Tytöt ovat lähteneet omille teilleen, minä olen vaihtanut paikkakuntaa ja elämä on nyt yksinäisen ihmisen elämää. Kamala sanoa, että onneksi on Peräläinen. Ilman häntä en varmaan olisi kestänyt viime talvea täällä. Kamala siksi, että mielestäni ei saisi ripustautua tällä tavalla toiseen ihmiseen. Tosiasia on kuitenkin, että hän on tuonut elämääni paljon hyviä asioita.

Elämäni Porissa nyt ei olisi sen ihmeempää kuin ennenkään. Oli paljon yksinäisyyttä - yksinäisiä polkupyöräajeluita ja kävelylenkkejä, kahvilassa istumisia, lehtien lukemista kirjastossa, kaupoissa ja kaupungilla vaeltelua sekä yksinäisiä iltoja ja viikonloppuja. Oli toiveita ja haaveita, joista suurimmat koskivat sopivan kumppanin löytymistä. Oli tekemisen puutteesta johtuvaa turhautumista. Monenlaista kipua ja surua liittyi noihin vuosiin. On suruja joista ei luultavasti koskaan pääse eroon, niiden kanssa oppii elämään.

Täällä minulla on tekemistä niin paljon kuin ikinä jaksan ja haluan. Minulla on itseni ikäisiä ystäviä  pitkästä aikaa, olen saanut muutaman uudenkin ystävän.  Saan asua haaveilemallani tavalla. Luonto on joka päivä lähellä omassa pihassani. On toimiva parisuhde, joka tuo minulle onnea joka päivä.

Muutos on ollut niin valtava monella tapaa, että menettäminen ja saaminen ovat päässäni sekaisin.  Porista tullessa mieleen tunki suru - entiseen ei ole paluuta, nykyinen ja tuleva on lopulta kohdattava yksin. Kuitenkin -  kiitos Peräläinen, että olet olemassa.

tätä elämää!

Täydellinen lauantai-ilta koostui tänään seuraavista asioista:
- sauna
- puhdas olo
- olut
- jäähdyttely elokuisessa illassa terassilla
- naapurien viljakuivureiden hurina
- kypsän viljan tuoksu
- keltaisen ja oranssin eri sävyt auringon laskiessa
- puhdas vessa
- uuni joka vetää
- kuusiklapien palamisesta syntyvä tulen rätinä
- koira vieressäni sohvalla
- hyvä elokuva

Itse asiassa lauantai taitaa olla suosikkipäiväni.

kitisevä täti

Epistä! Kun pääsee yhdestä vuosia vaivanneesta taudista eroon (?) siis masennuksesta, tulee toinen joka vie voimat, fibromyalgia. Koko päivä on mennyt totaalisen uupumuksen sekä lihas- ja nivelkipujen kanssa. Kauppaan oli pakko raahautua, kun kaapista ei löytynyt enää edes voita leivän päälle eikä maitoa kahviin. Vessan valokin oli pimeänä pari päivää, kun lamppu sammui.

Ulkona on sen verran viileää, että voin kokeilla uutta uuniani. Käyttöönotosta oli tarkat ohjeet, kullakin kerralla saa polttaa vain tietyn kilomäärän puita. Tänään poltan kilon, jos huomenna on illalla viileää, poltan kaksi kiloa.

Perhana! Savut tulee sisään niin kuin ihan ekalla poltollakin. Tulee piipustakin savua, tarkistin. Kiva kun koko huusholli haisee savulle. Ehkä piipussa oli ilmalukko, kun ei ole käytetty sitten toukokuun alun. Toivottavasti savut alkaa mennä kokonaan piippuun, kunhan käyttönotto on ohi ja ilmat viilenee kunnolla. Uunissa on kosteutta ja vesi valuu luukun lasia pitkin. No, nyt alkoi palovaroitinkin huutaa!

Edit. Uunissa on hieno kesä- ja talvipeltisysteemi ja mullahan oli talvipelti päällä eli savu kiertää koko uunin, eikä mikään ihme, että savutti. Kesäpellillä uuni toimii kuin takka eli lämpö menee harakoille, tässä tapauksessa olisi saanut mennäkin. Asia tuli mieleen yöllä.

mykkyröiden läpi

Erinäisistä syistä johtuen Peräläinen ei ole luonani yötä kovin usein, minä en ole hänen luonaan koskaan. Viime maanantai oli ensimmäinen kerta, kun hän lähti mäjentöppäreeltä töihin. Kun nousin ylös aamupäivällä, keittiössä oli iloinen yllätys.

Kesä on ollut merkittävä meille molemmille. Olemme ymmärtäneet toisiamme väärin, mököttäneet, luulleet vääriä asioita toisistamme, olleet loukkantuneita, riidelleet ja itkeneet. Ennen kaikkea olemme oppineet selvittämään riitoja ja mykkyröitä toistemme kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mies, jonka kanssa voin mennä hankalien asioiden läpi eikä tarvitse pelätä niiden kaatavan suhdetta. Ehkäpä minäkin olen jotain oppinut menneiden vuosien aikana ja se kantaa minua tässä ihmissuhteessa.

ihana arki

Tätikin heräilee blogimaailmassa. Kesä on mennyt kovin kiireisesti. Raskaita töitä, lisää töitä, lomailua Peräläisen kanssa, ystäviä kylässä, rippijuhlia, kesätapahtumia, helteisiä päiviä, väsymystä, löhöilyä, saunan lämmitystä, klapien pinoamista, pikku retkiä. Paljon on vielä "pitäisi tehdä" -listalla, ainakin klapit pitää saada suojaan ennen lumien tuloa, vanha kukkapenkki odottaa perusteellista siivoamista, sisällä olisi listojen ja portaiden maalausta, ystävältä saadut kirjahyllyn osat kaipaavat maalia. Onhan tuota, vain klapit ovat todella tärkeitä. Onneksi tänään sataa vettä, ei tarvitse tehdä ulkohommia eikä sisälläkään ole pakko tehdä yhtään mitään.

Kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, tavallinen arki tuntuu taas hyvältä. Pinosin eilen puita, leikkasin nurmikon ja kitkin kukkapenkkiä. Välillä ja samalla juttelin pitkät puhelut ystävän ja tyttären kanssa. Äitikin poikkesi. Puuhatessa meni iltaan saakka. Itsekseen oleminen ja tekeminen oman tahtiin oli pitkästä aikaa tosi mukavaa.

(Maininnat puiden pinoamisesta saattavat ihmetetyttää, mutta kun niitä riittää enkä ole kovin innokas tekemään hommaa. Alkukesästä ajattelin tekeväni tunnin joka päivä, mutta olen lipsunut siitäkin. Ensi talven puut ovat sisällä, mutta seuraavan talven puut pitää vielä saada pinoon ja peitteen alle. Suuri puumäärä johtuu tästä.)

Tilda kulki koko päivän perässäni ulkona ja oli illalla täysin uuvahtanut.