sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

enkeleitä

Joskus saa vieraakseen ihmisen, jonka kanssa kokee olevansa hyvyyden ja rakkauden äärellä. Tulee käsittämättömällä tavalla hoidetuksi. Tuon kokemuksen siivittämänä uskaltaa etsiä portteja aidasta, avata niitä, rasvata saranat  ja kulkea ulos ja sisään toisen kanssa. Löytää uuden, tuntemattoman maailman, jota alkaa tutkia käsikädessä rakkaan kanssa.

Kiitos K ja T.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

juhannuksena


Aidat ihmisten välillä
aidat ympärilläni.
Yksinäisyys.
Koitan raoista,
yritän yli.
Kosketammeko?

perjantai 17. kesäkuuta 2011

pako

Ostin Hesan reissulla muutaman kirjan, jotka sujautin omille paikoilleen kirjahyllyyn ja meinasin jo unohtaa ne sinne. Sateinen, yksinäinen viikonloppu on mitä mainioin tilaisuus käyttää lukemiseen. Kukaan ei häiritse eikä tarvitse tehdä mitään. Pakenen kirjan maailmaan. Löysin jo sopivankin.

Tällä viikolla olen ihmetellyt minua vaivaavaa kamalaa väsymystä. Kuuluuko tällainen todellakin fibroon? Tämäkin päivä on mennyt väsymyksen kanssa taistellessa. Työt odottavat tekijää, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Ja niin on kierre valmis.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

liikaa

Liikaa töitä, liikaa menoja, liikaa stressiä, liikaa kaikkea. Olen väsynyt. Haluaisin vain maata rauhassa muutaman päivän, mutta on vain pakko jaksaa tehdä tietyt jutut. Ahdistaakin.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

maalaiset pääkaupungissa

Oli kiva olla hetken pois kotoa. Kaipasin todellakin pientä taukoa. Yhtä ihanaa on palata kotiin. Minulle tulee aina hengästynyt ja kiireinen olo Helsingissä, vaikka itsellä ei ole kiire mihinkään. Ihmettelin jälleen miten kukaan voi voida hyvin kivitalojen, autojen, melun ja tuhansien ihmisten keskellä. Heitäkin on, minä en kuulu heihin.

Kävimme mm. Kiasmassa ARS 11 -näyttelyssä, jossa esiteltiin afrikkalaista nykytaidetta. Teemoina on mm. aidsin vaikutus Afrikassa, siirtolaisuus, Ruandan teurastus, Afrikka Euroopan kaatopaikkana ja monet ympäristöongelmat sekä kaupungistuminen. Itseäni näyttely puhutteli valtavasti.

Helsingissä on melkeinpä pakko päästä Akateemiseen kirjakauppaan haistelemaan kirjoja sekä katselemaan, mitä kaikkea onkaan tarjolla. Aika monta kirjaa tarttuikin mukaan (kaikki eivät suinkaan Akateemisesta).

Maanantai-iltana olimme Eric Claptonin konsertissa, mikä oli reissun alkuperäinen tarkoitus. Ennen illan pääesiintyjää lavalle putkahti pitkätukkainen nuorimies kitaransa kanssa. Ihmettelin mikä tuokin muka on, kuinka tuollainen tyyppi on otettu lämmittäjäksi. Toisen kappaleen kohdalla tajusin, että pitkätukka olikin Anssi Kela! Clapton soitti aluksi muutaman tasapaksun kappaleen uudelta levyltään (jota en ole ostanut, koska arvostamani musiikkikriitikko moitti sitä latteaksi). Näiden jälkeen hän soitti akustisesti kappaleita Me and Mr Johnson -levyltään ja loppu meni tuttujen biisien kera sähkökitaralla. Kaiken kaikkiaan esitys kesti vain tunti ja 50 minuuttia. Koko aikana herra ei sanonut muuta kuin 'thank you' kappaleiden välillä ja esitteli urkurin ja pianistin näiden soolojen jälkeen. Odotin enemmän hittibiisejä ja pidempää konserttia. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä ihailemani kitaristi lavalla, 20 vuoden odotuksen jälkeen.

Kotimatkalla Peräläinen halusi ajaa muuta kuin 2-tietä pitkin. Poikkesimme Liesjärven kansallispuistossa. Kävelimme hiukan ja minä makailin penkillä ja kuuntelin tuulen suhinaa puissa ja lintujen laulua. Mistään ei kuulunut ihmisen aiheuttamia ääniä. Kokemus oli lähinnä ekstaattinen.

Poikkesimme Nuutajärvellä, missä oli mm. Kaj Franckin 100-vuotissyntymäjuhlan kunniaksi upea näyttely. Ihmeellistä mitä kaikkea taiteilijat osaavat tehdä lasista. Minä sorruin ostamaan kuusi uniikkia lasipalloa - melkoisen kallis heräteostos.

Kun harvoin pääsee täältä töppäreeltä pääkaupunkiin, tulee käytettyä liikaa rahaa. Edessä onkin kukkaron nyörien kiristys. Täällä ei onneksi ole muuta ostettavaa kuin ruoka.

torstai 2. kesäkuuta 2011

taas hakkasin päätä seinään

Neljän tunnin yöunet, viiden tunnin unet jne. Eilen olin niin väsynyt, etten lopulta jaksanut tehdä sitä, mitä olin suunnitellut ja itkin kaikenlaisia asioita. Aivan selkeät merkit väsymyksestä. Muutamaksi viikoksi olisi vielä pakollisia hommia tiedossa. Nyt alkaa olla takki tyhjä, kun olen päivittäin tehnyt raskaita töitä huhtikuun puolesta välistä saakka, välillä jopa kuutena päivänä viikossa.

Peräläisen kanssa olemme tänään lähdössä Helsinkiin turisteilemaan ja maanantaina Eric Claptonin konserttiin, jonne ostin liput jo marraskuun alussa. Viimeiset viikot olen jaksanut sen voimin, että on mukava tauko/loma tiedossa. Eilen eräs ihminen arvosteli minua ja sanoi, että kesken remontin ei saa lomailla, varsinkin kun muut tulevat minulle töihin. Tuo sanominen loukkasi. Kysymys oli töistä, joissa minua ei tarvita, olisi vaan täytynyt olla kotona. Yöllisen valvomisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että siirrän hommaa viikolla eteenpäin, koska minulla on muutenkin kaikenlaista menoa ensi viikon aikana. Töiden uudelleen organisoimisella saan itselleni lisää aikaa enkä tarvitse kyseisen ihmisen apua. Harvemmin mikään asia on niin kiireellinen, etteikö se voisi muutaman päivän odottaa. Tästä Peräläinen on sanonut minulle jatkuvasti.

Onneksi sentään edes jossain kohtaa tajuan, että minulla on rajani. Taisin kuitenkin taas mennä liian pitkälle.