torstai 30. joulukuuta 2010

rauha järkkyy

Täällä maalla tasaisen rauhallinen elämä järkkyy välillä yllättävän kovalla tohinalla. Lintulaudalle ja sen alle pölähti parvi tiklejä. Piti tutkailla lintukirjaa, kun en ollut moisia töpöttejä ennen nähnyt. Istuin alas tuolille seuraamaan lintujen ruokailua. Oli kiukkuisia lintulaudan valtaajia, jotka ajoivat parhaille apajille yrittäjät pois. Suurin osa tyytyi maahan tippuneisiin tähteisiin. Ainoastaan punatulkut ja pari hömötiaista uskalsivat hakea ruokaa samaan aikaan. Kun parvi häipyi, paikalle tulivat sinitiaiset. Oravia ei ole näkynyt pariin päivään.

Kun elämässä ei ole isompia ongelmia, voi kehitellä niitä. Minä kärsin nykyisin aamuvetkuilusta. Aamun pitkittäminen sinänsä on mielestäni hyvä asia ja sopii minun elämäntilanteeseeni oikein hyvin. Nyt vaan on niin, että olen jostain syystä kehittänyt paineita pukeutumisen suhteen. Vaatteet pitäisi olla muka päällä ainakin kahteen mennessä. Eilen isäni sattui tulemaan savuevakkoon luokseni iltapäivällä puoli kolmen aikaan ja täällä minä olin yövaatteissa ja huusholli hyrskyn myrskyn. Olin kyllä ajatellut pukeutua, mutta sitten tuli kaikenlaista muuta mielenkiintoista, mm. kaksi pitkää puhelua. Kyllähän tuollaiset yllätyskäynnit luovat paineita, mutta lopulta kyse on kuitenkin minun pään sisäisestä ongelmasta. Ikäänkuin siellä asuisi joku, joka vaatisi minua elämään tietyllä tavalla. Olen yrittänyt häätää tuota kyylää, mutta se tuntuu olevan kovin vaikeaa. Olen kirjoittanut tästä asiasta ennenkin. No, nyt kello ei ole kuin vasta 12.30, joten en ole vielä kovin pahassa jamassa.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapaninpäivänä

Hain eilen hammasharjaani. Arvelin että se oli vahingossa joutunut nuorison tavaroihin. Onneksi kaapissa oli uusi harja. Tänä aamuna löysin hammasharjani kynien joukosta.

Koira halusi aamulla ulos. Avasin sille oven. Se kurkisti ovesta ulos, totesi ilmeisesti, että liikaa lunta,  ja kääntyi samantien takaisin sisälle.

Pihapiirin kaksi oravaa leikkivät abroobaatteja ja liito-oravia kurkottaessaan ruokaa lintulaudalta. Aivan vieressä maassa on kippo täynnä maapähkinöitä niitä varten. Hapsukorvat kurkistelevat välillä kippoon, mutta eivät tajua, että siinä on ruokaa. Kyllä orava on tyhmä eläin.

Unohdin ostaa jouluksi konvehteja. Ei ollut kinkkua eikä laatikoita. Ei tarvitse lähteä kinkunsulatuslenkille.

Lunta oli satanut yöllä 20 senttiä. Tein puolitoista tuntia lumitöitä. Siltikään en pysty ajamaan pihastani pois. Tie on auraamatta ja auton pohja ottaa lumeen. Tänne pääsee kätevästi helikopterilla.

Peräläinen on joutunut lumen saartamaksi, kun sivukylillä teitä ei aurata Tapaninpäivänä eikä ylipäänsä sunnuntaisin.

Pihaa kolatessa alkoi tehdä mieli saunaan. Sinne vedet tulevat käsipelillä kaivosta. Nostoköysi putosi sangon mukana kaivoon. Monen kokeilun jälkeen löysin riittävän pitkän laudanpätkän ja sain köyden ylös. Pudotin sangon uudelleen kaivoon, ihmettelin miksi sanko ei täyty. Sangon nostokahvan kiinnitys oli pettänyt. Ajattelin että p..le minähän saunon tänään ja kannoin sisältä vedet saunalle.

Kolasin välillä lunta.

Saunan padan alla tuli ei tahtonut syttyä. Laitoin tulet monta kertaa. Lopulta sauna oli lämmin, mutta vesi kylmää. ggrrr. Otin kovat löylyt ja välillä koitin sytyttää tulta laihoin tuloksin. Löylyteltyäni riittävästi juoksin sisälle suihkuun.

Saunaan kuulin kuinka naapurin isäntä aurasi tieni auki. Saan aamulla lehden.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

kuutamolla





Oli pakko mennä viime yönä ulos ihailemaan kuutamoa, joka valaisi tienoon. En ole nähnyt tällaista valoa kuin kerran nuoruudessani.

tiistai 21. joulukuuta 2010

lämpöistä




Ostin toiset huopatöppöset saunatossuiksi. Näillä on hyvä käydä postilaatikolla ja hakea puita liiteristä. Ei mene kantapäistä lumi kenkään. 



Joskus ei tajua yksinkertaisia asioita ennen kuin näkee toisilla jotain. Keittiössä on aamuisin sen verran kylmä, että peffaa paleltaa kun istuu paljaalle tuolille. Muistin kesätuoleihin ostamani pehmikkeet. Nyt on mukavan lämmin tuoli.

siivous


Sataa isoja lumihiutaleita. Aloittelen joulusiivousta. Inhoan perusteellista siivoamista, pikaimurointi vielä menee. Puulämmityksestä tulee sisällekin sotkua, joten paras vaan kantaa matot pihalle ja ottaa rätti käteen ja pyyhkiä mustaa pölyä hyllyjen päältä.

maanantai 20. joulukuuta 2010

viikon alku

lauantai 18. joulukuuta 2010

kuusen hankintaa



Pääsin tänään elämässäni toista kertaa kuusimetsään. Monena vuonna olen ostanut joulukuusen milloin mistäkin. Peräläisellä sattuu olemaan omaa metsää ja hän ystävällisenä miehenä lupasi minulle sieltä kuusen. Niinpä tallustelimme pitkin ja poikin metsää niin, että poskipäitä alkoi nipistellä hyisessä viimassa. Minulla ei ole kuuselle kummoistakaan tilaa, joten kuusi ei saanut olla kovin iso. Löysimme sopivat, toinen siis Peräläiselle, mutta senkin jälkeen piti vielä kulkea pitkä lenkki, jos olisi löytynyt parempi. Ei löytynyt.

perjantai 17. joulukuuta 2010

tulipahan tehtyä

Innostuin leipomaan sämpylöitä. Tyttäret tulevat vuorotellen joulun aikoihin luokseni. Eipähän tarvitse miettiä ainakaan leipäasioita. Kasassa on neljää eri sorttia purtavaa. Puuhella nosti lämpötilan sellaisiin lukemiin, että välillä oli pakko pitää ovia auki kylmälle kuistille.

mitta täysi

Nyt tuli mitta täyteen, nimittäin sukkien kutomista. Tässä viimeisimpiä. Olen kutonut innolla juhannuksesta saakka. Laitan langat ja puikot kaappiinn ja palaan asiaan joskus.

torstai 16. joulukuuta 2010

rajallisuudesta

Seinät kaatuu päälle. Soittelin erinäisille ihmisille ja tarjosin itseäni kylään. Kaikilla oli jotain menoa. Toisaalta autossa ei ole riittävästi bensaa ajella Poriin. Maanantaina saan rahaa ja elämä helpottuu pikkasen.

Luin päivän lehdestä suomalaisten entistä voimakkaammasta jakaantumisesta kahtia, 70%:lla kansalaisista menee kohtuullisen tai erittäin hyvin, 30%:lla surkeasti.  Olen aina ihmetellyt, mikä on köyhyyden euromääräinen raja. Yleensä vain selitetään kapulakielellä, että 60% mediaanitulon alapuolella tienaavat ovat köyhiä. Siis mitä? Vuonna 2008 köyhä oli se, jolla oli kuukaudessa käytettävissä alle 1100 €.  Jos taloudessa oli kaksi aikuista, lisättiin 500 € ja lapsesta tuli 300 €. Tämän mukaan vuonna 2008 olin köyhä. Tämän vuoden alussa valtio teki  jalomielisesti nuorena eläkkeelle joutuneille kertakorotuksen eläkkeisiin, niinpä minun tuloni nousivat juuri köyhyysrajan yläpuolelle. Kiinnostaisi tietää, mikä tämän vuoden tai ensi vuoden köyhyyden euromääräinen raja on? Minä olen kuitenkin hyväosainen köyhä, jos ajattelee niitä, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai perus- tai vähimmäistoimeentulolla.

Samaisen lehden pääkirjoituksessa muistutettiin, että elämänlaatu ei ole kiinni tulotasosta. Ottaa päähän tuollaiset kirjoitukset. Hyvä- tai keskituloisen on niin kiva kirjoittaa elämänlaadusta. Joskus menee päiviä, kun murehdin, miten saan sumplittua rahat niin, että ne riittävät elämiseen. Myönnän että välillä tulee ostettua turhia asioita, mutta parempituloinen voi ostaa turhuuksia ilman, että se vaikuttaa talouteen kovinkaan paljon. Välttämättä tarvitsemani puukuorma sotki raha-asiani täydellisesti. Ei minulla ole varaa säästää isoihin hankintohin, aina on laskuja ja menoja, joihin kuukauden eläke menee. Tällä hetkellä toivon, että 15 vuotta vanha pesukoneeni ei hajoa. Se että joutuu murehtimaan perusasioista, vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja sitä kautta elämänlaatuun.

Toisaalta on myös niin, että elämänlaatu ja onni ei ole kiinni rahasta. Pellon pientareella -blogissa on mainio kertomus samasta aiheesta. Minä olen onnellinen tänään tässä elämäntilanteessa täällä. On kaunis koti, puita liiterissä, ruokaa, oma piha ja rakkaita ihmisiä. Ennen kaikkea iloitsen päivittäin siitä, että minulla on aikaa. Jos olisin työelämässä, minulla olisi jatkuva kiire, olisin väsynyt ja kiukkuinen. Nyt voin käyttää tunnin tämän kaiken kirjoittamiseen ja silti kaikki jatkuu entiseen, rauhalliseen tahtiin. Seinätkin ovat entisellään.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

joulukorttien viimeinen postituspäivä

Tänä vuonna olen käyttänyt joulukortteihin varatut rahat vähävaraisen tädin pirtin lämmitykseen.

tiistai 14. joulukuuta 2010

ei menny kuin strömsössä


Tais pirparitaikinaan tulla liian vähän jauhoja.       

maanantai 13. joulukuuta 2010

joulukuun valot






sunnuntai 12. joulukuuta 2010

kulttuuria

Käväisin Hlesingissä katsomassa kummityttöni ja muutaman muun irkkutanssiesitystä. Ihmetyttää kuinka voi ihmisen jalat toimia noin nopeasti ja monipuolisesti. Upea esitys!

Matkalla poikettiin mm. Humppilassa, jossa on kirjojen poistomyymälä. Enhän minä pääse tuollaisesta kaupasta ilman, että mukaan tarttuu jotain.

lauantai 11. joulukuuta 2010

valmista

Jo kesällä aloitin projektin verhotankojen maalaus. Kerroin siitä täällä. Torstaina vihdoin sain ihan itse ruuvattua kinnikkeet seinään ja tangot paikoilleen. Violetit tangot ovat aika pirteän näköiset. Verhojen silittämisessä meinasi mennä hermot. Kun laitoin ne paikoilleen, ne olivat liian pitkät. En viitsi ruveta lyhentämään niitä nyt. Lyhennän sitten joskus, siis loppukesällä kun pesen verhot. Kummasti valkoisetkin verhot muuttavat sisustusta. Nyt ovat olohuone ja makuuhuone valmiit, mitä nyt yhtä antiikkikaappia kaipaan makkariin. Menisihän tyhjään nurkkaan nojatuolikin, vaikka en minä siellä kuitenkaan istuisi.



keskiviikko 8. joulukuuta 2010

edistystä



Edistysaskelia. Sain taulut ja peilit seinille. Heti näyttää asteen kotoisammalta.

Löysin sattumalta kaipaamani talvikengät, joita en voinut millään uskoa heittäneeni pois muutossa. Ne olivat sellaisessa laatikossa, josta ei olisi tullut mieleenikään etsiä niitä. Lohdullista että joskus löytyy jotain ilman, että pitää kääntää kaikki ympäri moneen kertaan. Korvakoruteline on edelleen hukassa.

Jouluradion soiminen taustalla tuo kummasti joulumieltä. Hienoa että kuuluu täällä maallakin.

tiistai 7. joulukuuta 2010

ihmetystä

Kummallista ja hienoa. Eletään talven pimeimpiä päiviä, maassa on lunta ja on pakkasta. Kaikkea mitä kammosin pari kuukautta sitten. Tuntui että en kestä marraskuuta enkä joulukuuta. On yllätys itsellenikin, että minä viihdyn täällä ja tässä talossa lumen keskellä.  Juuri tällaista elämää olen vuosia kaivannut, mutta tyttöjen muuttohaluttomuuden tähden pysyimme Porissa. Toisaalta en halunnut repiä heitä tutuista kuvioista, kun heidän elämänsä muuten oli kahden kodin ja minun sairasteluiden tähden välillä melko repaleista.

Kasasin tänään lunta kivijalkaan, jotta se eristäisi kylmää eivätkä lattiat tuntuisi ihan niin vilpoisilta kuin aiemmin. Ihmettelen kuinka paljon enemmän koivuklapeista lähtee lämpöä verrattuna sekapuuhun. Enää ei tarvitse polttaa kuin pesällinen puita ja uuni lämpiää. Puuhellaan ei auta latoa puita koko päivää, riittää kun polttaa puita ruuan laittoa varten.

maanantai 6. joulukuuta 2010

ruma sana

Aamulla tuli yhtäkkiä kova kiire, kun katselin ikkunasta ulos lumista maisemaa. Hoksasin että lippu pitää vetää salkoon. Minulla on kaksi pakollista liputuspäivää, juhannus ja itsenäisyyspäivä. Ekaa kertaa koskaan minulla oli isänmaallinen olo kiskoessani lippua lumisateessa. Ajattelin että on hienoa, kun on oma lippu ja vapaa maa, vaihtoehtohan olisi ryssän lippu. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kahden evakon ja sotaorvon lapsena käytän tätä sanaa tänään.

Toki olen katsonut telkasta rahvaan pakollista ohjelmaa. Soiton alettua alkoi tympiä ihmisten kekkuloiminen ja pistin telkun kiinni.  Nautin pirtin kuumuudesta, kun tuli laitettua liikaa puita uuniin. Syön suklaata. Ah, elämää.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

antenni

Radioni antenni meni hukkaan muutossa ja olen ollut radiopimennossa kesäkuusta saakka. Antenni on siis pieni pätkä sähköjohtoa. Taas oli Peräläinen avuksi ja toi työpaikaltaan minulle uuden pätkän sähköjohtoa. Olen välillä kaivannut radiota, vaikka pääasiassa en pidä taustamelusta ja viihdyn hyvin hiljaisuudessa.

Tänään innostuin  virittämään antennin paikalleen ja kiipeilemään sohvan käsinojilla, että sain johdon kirjahyllyn päälle ja asemat kuuluviin. Ystäväni pääkaupunkiseudulla on muutamana adventinaikana kertonut kuuntelevansa jouluradiota. Se ei ole aiemmin kuulunut täällä päin,  mikä on harmittanut minua. Nyt tässäkin pirtissä kaikuvat joululaulut tuomassa joulutunnelmaa.

lauantai 4. joulukuuta 2010

klapei

Niinko erellisen postauksen kommentis Enkunalma totes, ny on si raktorin peräkärrylline klapei liiteris ja täti voi lämmittää pirttiään miälinmäärin eikä tartte heti pelät, et puut loppuu. Peräläisen kans huhkittii kovast muutama tunti ja kui ollakkaa valmist tuli, vaik itte ensteks luulin, et puusouvis mennee koko pyhäseutu. Kovasti kiitos Peräläisel avust. Mulla olis yksi menny kaks tai kolme päivää siin hommas.

Rahast viälä. Enkunalma on siinki oikees, et kyl raha riittää kaikkee tarpeellissee. Oon miättiny viime aikaissii ostoksii ja torennu, et vallan hyvin olis pärjänny ilmanki. Et ihan turhaan rahojas laittaa. Paitsi ne tohvelit kyl tarttin. On sitä tarttunu mukkaa muutama joululahjaki. Hyvin tulen toimeen ilman rahhaa pari viikkoa, ko o pakko. Voi täs miättii samal ommii kulutustottumuksiaanki. Paljo olis parantamisen varraa. Tääl maal ei kulu rahhaa ko ruakaa, mut auta armias ko mennee Porrii. Siäl sitä rahhaa vast menneeki. Nyt ei si tehrä Porin reissuja, pittää säästää pensaaki.

perjantai 3. joulukuuta 2010

pöpö

Joku perhanan pöpö yrittää kovasti käydä kimppuun. Yksinäisen on silti pakko hoitaa omat asiansa, käydä kaupassa, hakea puita, lämmittää ja tehdä ruokaa. Huomenna pitäisi olla tosi timmissä kunnossa, kun pihaan kipataan 10 kuutiota klapeja. Ne on saatava mahdollisimman pian katoksen alle, ettei päälle kasaannu valtavaa määrää lunta. Onneksi Peräläinen on luvannut tulla auttamaan.

Annoin pöpölle periksi sen verran, että autoilin parin kilometrin päähän kauppaan sekä pankkiin hakemaan viimeiset rahat puukuorman tuojalle. Enpä olisi uskonut tämänkään päivän koittavan, nimittäin että menee viimeiset rahat. Olen aina pitänyt itseäni taitavana hoitamaan asioitani, mutta usko alkaa horjua, jos tällainen meno jatkuu.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

hukassa 2

Ettei niinku viime tipassa. Minulla on sellainen muistikuva, että sain jonkin verran veromätkyjä. En ole aiemmin toimeentunut tonkimaan papereitani ja selvittämään asiaa. Verohallinnon sivuilta selvisi, että tänään kuuluu maksaa mätkyt. Taas kerran kävin läpi kaikki mahdolliset paikat, jossa kyseisen lapun pitäisi kaiken järjen mukaan olla, vaan eipä ollut. grr. En keksi mihin sen olisin laittanut, taas yksi asia joka on mennyt hukkaan muutossa. grrr. Eipä tässä sitten muuta kuin odottelemaan uutta maksulappua korkojen kanssa.