rahanmenoa

Köyhän ei auttaisi sortua budjetin ylityksiin, mutta niin kävi viikonlopun Tallinnan reissulla. Olin erään porilaisen naisporukan kanssa Suurella Hankintamatkalla. Ostin akvarellipapereita ja -värejä, lankoja ja pellavakangasta.

Mikä täällä Suomessa oikein maksaa, kun täsmälleen samat tuotteet ovat vähintään puolet halvempia Virossa? Eräs espanjalainen lanka oli 15 € halvempaa kuin täällä. Bambupuikot maksoivat 1/4 Suomen hinnoista.

Kotiin tullessa pirtti oli melko kylmä, enkä jaksanut yöllä alkaa lämmittää. Yritän pärjätä puulämmityksellä mahdollisimman pitkään. Pitää oppia pukeutumaan lämpimämmin, villavaatteet ovat tarpeellisia. Toivottavasti ei tule vuosituhannen kylmin talvi.

Huomenna pääsen omaan suihkuun ja saan pyykinpesukoneen.

aikoja

Täällä maalla pääsee lääkäriin ja hammaslääkäriin kolmessa viikossa! En tarvinnut kiireellistä lääkärinaikaa, joudan hyvin odottamaan kolme viikkoa. Porissa hammaslääkärille oli puolen vuoden jono, lääkärillekin kuukauden, jos ei ollut kiireellistä asiaa. Jos taas oli,  neuvottiin soittamaan heti aamukahdeksalta aikaa, jonka oli jo saattanut saada joku nopeampi. Olen hämmästynyt!

outoa käyttäytymistä

Kello 12.23 laitoin vaatteet päälle. Jotenkin tuntuu, että päivällä on luvallisempaa olla jouten vaatetettuna kuin yöpaidassa. Kummallisia poliiseja on jäänyt päähän, vaikka olen yrittänyt päästä niistä eroon.

ajattelemisen aiheita

Kävin Porin taidemuseossa katsomassa Patrick Husen näyttelyä. Näyttelyssä on mustavalkokuvia arktisilta alueilta. Isossa salissa on muutama seinän kokoinen valokuva heijastettuna kankaalle sekä tekstejä tv-ruuduissa. Pienemmässä tilassa on lisää kuvia. Näyttely on harvinaisen poliittinen, sanomaa korostavat mustavalkokuvat. Huse ottaa kantaa ihmisen ja luonnon välisiin suhteisiin. Kritiikin kohteena on myös länsimaisen ihmisen suhtautuminen alkuperäiskansoihin.

Samalla reissulla olin leffassa katsomassa elokuvaa Prinsessa. Se kertoo Kellokosken sairaalan pitkäaikaisimmista potilaasta Anna Lappalaisesta. Elokuva nauratti ja kosketti. Jotkut ovat arvostelleet sitä, että leffassa näytetään koko mielisairaanhoidon kirjo. Nykytiedolla on helppo arvostella entisajan menetelmiä epäinhimillisinä. Uskon kuitenkin että silloinkin on ollut lääkäreitä, jotka ovat halunneet auttaa potilaita ja jotka ovat tuoneet ajan uudet innovaatiot potilastyöhön. Ajan kanssa ne osoittautuivat tehottomiksi ja ihmistä alentaviksi. Olen itse saanut sähköä noin 40 kertaa elämäni aikana ja se on ollut masennukseen hyvä hoito. Nykyisin toimenpide tehdään nukutuksessa. Elokuvan tarina oli hyvä, mutta en pitänyt tavasta jolla se oli kuvattu. Melkein koko ajan näytettiin lähikuvaa ja ihmisten päät olivat kuin amerikkalaisista dokumenttiohjelmista.

sielu hukassa

Tapahtuu liikaa, on liian paljon menoa ja ohjelmaa. Tuntuu kuin jokin minussa ei pysyisi mukana. Kaipaan rauhaa ja itsekseni olemista. En ehdi kuunnella itseäni, enkä pysähtyä kunnolla. Jos tällaista jatkuisi pitkään, alkaisin voida todella huonosti. Onneksi häseltäminen loppuu parin viikon kuluttua. Odotan jo rauhallisia aamuja, hitaita päiviä, jolloin on aikaa ajattelulle, lukemiselle ja harrastuksille.

Tämä talo alkoi jo hiukan tuntua omalta kodilta. Olen ollut kuusi päivää pois ja kodin tunne on hävinnyt sillä aikaa. En kaipaa vanhaa kotiani Porissa, mutta haluaisin tuntea tämän talon kodikseni. Kylpyhuone valmistuu toivon mukaan ensi viikolla, samoin listoitukset. Sitten saan siivota talon ja alkaa sisustaa. Nyt kun en enää voi olla ulkona samalla tavalla kuin kesällä, haluan oman pesän, jossa voin tuntea oloni kotoisaksi ja turvalliseksi. Täällä on kaikki elementit siihen, kunhan vain saan loputkin tavarani paikoilleen, taulut seinille, matot lattioille ja verhot ikkunoihin.

tälläi täälä

Ystävä vuosien takaa kävi ihmettelemässä remonttiani ja kotiani. Kerrankin oli ihminen, joka sanoi tulevansa heti, kun soitin ja kysyin käymään. Satakunnassa yleensä jahnataan tällaisia asioita. Tapoihin kuuluu, että ensin avataan kyläily kutsumalla toinen joskus käymään. Se ei vielä tarkoita sitä, että silloin mennään, vaan on odotettava, että käsketään kylään, jolloin aloitetaan neuvottelut siitä, mikä olisi sopiva ajankohta. Vanhemmille ihmisille tuntuu olevan erityisen tärkeää, että on jotain viemistä, ilman ei ole sopiva mennä kylään. Onneksi ikäiseni ovat päässeet tuosta tavasta eroon ja voidaan kyläillä ilman tuliaisia.

Oli mielenkiintoista jutella ihmisen kanssa, joka on ollut samoissa seurakuntanuorissa kuin minä aikoinani. Hänellä oli aivan toisenlainen kokemus ja tulkinta tuosta ajasta kuin minulla. Minä olen jälkeenpäin tuntenut tuon ajan ahdistavana ja rajoittavana, kapeita elämäneväitä antavana. Hän on aivan ilmeisesti osannut jo nuorena ajatella omilla aivoillaan, toisin kuin minä, joka imin kaikki puheet ja opit Jumalan totuuksina. Minua lohduttaa, että meitä  femmalaisuudella "sumutettuja" on ympäri Suomea aika tavalla. Ne jotka ovat tähän jymähtaneet, ovat nykyisin mm. naispappeuden vastustajia ja homokammoisia.

entäpä jos

Paikallinen taideseura järjestää erään sivukylän koulun kanssa projektin, jonka puitteissa olin tänään kirjastossa tutustuttamassa lapsia taideseuran syysnäyttelyyn. Katselimme myös lastenkirjojen kuvituksia. Lapset olivat innolla mukana. Ensi viikolla menemme kouluun ja pidämme siellä pajapäivän.

Jäin miettimään omaa ammatinvalintaani. En koskaan ajatellut, että voisin opettaa pieniä lapsia. Ne ovat aina tuntuneet liian rasittavilta. Vielä opettaja-aikoinakin ajattelin näin. Tänään minun silmäni aukenivat näiden lasten kanssa. Minun olisi voinut olla paljon helpompi olla ala-asteella opettajana kuin yläasteella ja lukiossa. Minua rasittivat aikoinaan tiedolliset vaatimukset, joita lukiolaisten piti täyttää kirjoituksiin mennessä. Ala-asteella vaatimukset ovat erilaisia. Jäi vaivaamaan, olisinko välttänyt loppuunpalamisen toisenlaisessa työssä. Työ ei ollut masennukseni takana, vaan se kumpusi lapsuuden traumoista. Olisinko siitä huolimatta jaksanut pienempien lasten kanssa? Kaikki on jo taaksejäänyttä elämää eikä asioita voi muuttaa, mutta joskus tulee kiusallisia ajatuksia.

pikkutarkkaa

Kun oikein ruvetaan nipottamaan, maalataan 60 verhoripustinta juuri halutun värisiksi.

Molemmat tyttäreni pääsivät opiskelemaan sinne, minne halusivatkin. Toinen aloitti opinnot Turun ja toinen Helsingin yliopistossa. Minua ilahduttaa jutella tyttöjen kanssa puhelimessa ja kuulla, miten he aloittavat akateemista taivaltaan. Mieleen nousee oma opiskeluaika Helsingissä. Miten vuodet ovat menneetkin niin nopeaan, aloitin opinnot 29 vuotta sitten ja muistan kaiken oikein hyvin.

pökköä pesään

Kylmän yön jälkeen sisällä oli niin viileää, että laitoin ensimmäistä kertaa uuniin tulen. Koirakin tärisi vilusta, kun tuli ulkoa sisälle. Minulla on ollut koiria 16 vuotta, eivätkä ne ole saaneet tähän saakka tulla sohvalle, nyt olen jostain itselleni käsittämättömästä syystä antanut Tildan tulla sohvalle. Se on selvästi tyytyväinen oloonsa.

Jokin vatsataudin poikanen on häirinnyt oloani eilisestä. Mikään asento ei tunnu hyvältä. Yöllä näin painajaisia. Hartiat ovat kutomisesta niin jumissa, että päässä suhisee ja huimaa.  Miten onkin aina niin, että venyttelyt ja niskaliikkeet tulevat mieleen vasta tässä kohtaa.

hölmön hommia pakon edessä

Tällaiset kirjavat, itsestään kuvioita tekevät langat eivät ole suosikkejani, mutta tästä tuli mielestäni aika kauniit sukat. Nämä on mukava laittaa tänään saunan jälkeen jalkaan.

Täällä haisee aivan hirveälle, kun suihkutilaan levitettiin kosteussuojaa ja nyt se kuivuu. Ulkona on 10 astetta ja joudun pitämään yläkerrassa ikkunaa auki ja samalla pidän tulta puuhellassa. Toivottavasti haju haihtuu iltaa mennessä.

Kompostori ei ole suostunut koko kesänä lähtemään käyntiin hevosen lannasta huolimatta. Jouduin tänään turvautumaan kompostiherätteeseen. Pitäisi saada se toimintaan talveen mennessä.

pesulla

Tätiä laiskotti. Hän keitti puuhellalla suuren kattilallisen vettä, kaatoi sen kahteen ämpäriin, pukeutui kylpytakkiin ja kipaisi äpärien kanssa saunalle. Siellä hän kauhoi lämmintä vettä päälleen ja pesi itsensä. Pesun jälkeen hän juoksi pimeän pihan halki sisälle lämmittelemään puuhellan kupeeseen. Kolea syysmyrsky riepotti lipputangon viiriä. Täti kaatoi itselleen ison lasillisen espanjalaista punaviiniä.

tulipa kiirus

Yhtäkkiä on kiire. Vieraita, yllätyslähtöjä, ilmoittautumisia, kokouksia, maalaamista, siivousta, puiden kärräämistä, leipomista, jokapäiväistä veden lämmitystä ja ja ja ja. Minä en pidä kiireestä, mutta hetken aikaa sekin menee. Onneksi en ole työssä, en kerkeisi tätäkään. Väliin täytyy järjestää itselle-olo-hetkiä. Kyllä tämän huushollin alakerta syyskuun aikana tulee valmiiksi ja suihkukin. Kummasti sitä tottuu kylmässä viuhahtamaan pesulle saunaan. Odotan jo lauantaita kun saan pitkästä aikaa saunoa rauhassa itsekseni ja viettää kaikinpuolin normi-la-iltaa. Ellei tule joku yllätysmuutos.