leijuntaa

                     Minulle kerrottiin tänään aivan ihana asia.

tytöt

Lapset ovat olleet syntymästään saakka elämässäni numero ykkönen. He ovat olleet toivottuja ja haluttuja. Olen iloinnut heistä. Olen ollut väsynyt heihin. Olen pahoittanut mieleni aika ajoin. Olen toivottanut heidät hevon kuuseen. Olen ollut heille vihainen ja huutanut heille. Olen pyytänyt heiltä anteeksi. Olen kertonut heille rakastavani heitä. Olen pitänyt heitä sylissä. Olen lukenut satoja iltasatuja ja laulanut hyvänyönlauluja. Olen tanssinut heidän kanssaan. Olen tehnyt paljon ruokaa heille. Olen pessyt heidän vaatteitaan. Olen kuskannut heitä harrastuksiin kyllästymiseen saakka. Olen peitellyt heitä. Olen lohduttanut.  Olen voidellut heidän suksiaan ja letittänyt lettejä. Olen nauttinut heidän kanssaan rauhallisista aamuista viikonloppuisin. Olen katsellut telkkaria heidän kanssaan. Olen odottanut heidän lähtöään kotoa.

Mielestäni olen onnistunut äitinä melko hyvin. Tytöistäni on tullut hienoja nuoria neitejä. Heillä on mielipiteitä, he uskaltavat olla sellaisia kuin ovat. He osaavat rakastaa. He uskaltavat opetella itsenäistä elämää. Iloiten olen lähettänyt heidät kulkemaan omia teitään.

Iloiten otan heidät vastaan, kun he tulevat luokseni. Olen kuluneella viikolla saanut nauttia vuorotellen kummankin seurasta. Kumpikin tytöistäni on minulle rakas ja olen edelleenkin onnellinen ja kiitollinen heistä.

pimeääkö?

On pimenevissä päivissä kivojakin puolia. 

kahdet miesten sukat

Miksi kuvien lataaminen tänne kestää nykyisin ikuisuuden? Onko muillakin samoja ongelmia?

onneksi

                                 Elämä on yllätyksiä.

sisäkissa

En ole täällä asuessani käynyt kertaakaan lenkillä. Tähän saakka on riittänyt monenlaisia pihahommia, joissa saan liikuntaa riittävästi. Tänään meni kolme tuntia, kun siirsin peräkärryllisen puita isäni luota pihavarastooni. Kesällä kaadetun tuomen oksat odottavat edelleen siirtämistä ja pilkkomista. Kaikenlaista risukkoa riittää siistittäväksi, kunhan vain viitsisin. On niin mukava, kun saa olla rauhassa sisällä lämpimässä ja vaikka kutoa sukkaa. Kai sekin päivä tulee, jolloin menen lenkille.

tv

Luontotelkkari tarjoaa mielenkiintoista ohjelmaa. Laitoin lintulaudan keittiön ikkunan eteen. Kova suhina alkoi samantien. Päivän jälkeen jouduin jo lisäämään ruokaa. Asuessani Porissa lintuja kävi silloin tällöin, lähinnä vihervarpusia ja talitinttejä. Täällä maalla lintuja on enemmän ja useampia lajeja. Tähän mennessä olen nähnyt em. lisäksi viherpeippoja, punatulkkuja ja hömötiaisia. Istuskelen pitkiä aikoja ikkunan vieressä seuraamassa lintujen touhuja. Miten näin pienistä asioista saakaan ison ilon.

Nyt on remontit tehty ja saan nauttia kiireettömistä aamuista. Ensimmäiseksi herättyäni laitan tulet uuniin ja hellaan ja alan keittää puuroa. Kun se on valmis, käymme Tildan kanssa hekemassa päivän lehdet tien varresta. Syön aamiaisen ja luen lehden kaikessa rauhassa tulen humistessa taustalla. En voi pitää kiirettä mihinkään, koska minun on oltava kotona, kunnes liekeit ovat sammuneet. Tämä kiireettömyys on ehdottomasti parasta eläkkeellä olossa!

Eilen siivosin pihalta kukkaruukut, puutarhakalusteet ja muut kesävärkit pois. Ajattelin jo ensi kevättä. Ei ole tiedossa rasittavaa remonttihässäkkää. Saan rauhassa seurata kevään tuloa. Onneksi tulevaisuus tuntuu helpommalta kuin mennyt kevät ja kesä.

paluu 70-luvulle

Tässä uudessa elämässäni joudun jatkuvasti eri tavoin tekemisiin menneisyyden kanssa. Välillä tuntuu kuin olisin henkisesti palannut takaisin 70-luvulle. Minulla on menneeseen uusi näkökulma, mutta se ei tee kipua yhtään sen helpommaksi, nyt vain ymmärrän paremmin, mistä kaikesta on kysymys.

En ole koskaan saanut olla oma itseni. Minua on aina peilattu joihinkin vanhempieni odotuksiin ja toiveisiin. Aina on täytynyt olla toisten mieliksi ja välillä olen ollut aivan hukassa, mitä pitäisi käyttäytyä. Minulle on huudettu käsittämättömistä asioista, naurettu ja pilkattu.  Olin sisäistänyt tuon kaiken niin hyvin, että tunsin olevani täysin paha ja huono ihminen. Ensimmäinen henkilö, joka sanoi minulle, että olen kiltti ihminen, oli terapeuttini. Olin aivan hämmästynyt, niin hyvin olin sisäistänyt jatkuvan negatiivisen palautteen itsestäni. Minulle on lapsesta saakka kasvanut pitkät tuntosarvet, joilla arvioin ympäristön odotuksia itseni suhteen, jotta voisin mukauttaa käyttäytymistäni niin, että kelpaisin. Siitä huolimatta en kelvannut vanhemmilleni.

Nyt jälleen olen tekemisissä samojen asioiden kanssa. Isäni mielestä käyttäydyn välillä kuin äitini ja päinvastoin. Joka tapauksessa minussa on useimmiten jotain vikaa. Kumpikin katsoo oikeudekseen kommentoida ja jopa arvostella minun elämääni ja valintojani. Eiköhän minulla, kohta 50-vuotiaalla ihmisellä ole oikeus elää ja ajatella asioista omalla tavallani. Vanhempani eivät tunnu tätä tajuavan. On raastavaa joutua yhä uudelleen käymään sisäistä kamppailua tämän asian kanssa. Tuntuu kuin välillä hukkaisin oman minuuteni ja palaisin takaisin epävarmuuteen itsestäni. Minusta on tullut allerginen vanhempieni arvostelulle ja saan siitä erikokoisia henkisiä nyppyjä.

Väkisinkin välillä mietin, miksi minun pitikään muuttaa tänne ja altistaa itseni kaikelle ikävälle. Haluaisin ajatella, että tällä on jokin tarkoitus. On raskasta aika ajoin painua veden alle ja yrittää yhä uudelleen räpiköidä pinnalle. Haluaisin että tämä henkinen lyttääminen loppuisi eikä minun haavojani revittäisi yhä uudelleen ja uudelleen auki. Näiden ihmisten kanssa en saa olla haavoittunut, kärsivä ihminen, mitä tällä hetkellä oikeasti olen. Pelkään kestääkö Peräläinenkään kanssani, niin vahvoja hylkäämiskokemuksia minulla on menneisyydessäni.

kiitos

Minua ovat kovasti lämmittäneet teiltä saamani kannustavat kommentit edelliseen kirjoitukseeni. Mietin pitkään kerronko asiasta. Olen täällä kirjoittanut monista elämäni tärkeistä asioista, siksi halusin jakaa tämän itseäni järkyttäneen kokemuksen kanssanne. Jonkinlainen reaktio minussa on meneillään, koska minua ahdistaa ja tietyt asiat pelottavat. Mieleen nousi epämiellyttäviä asioita menneisyydestä. Joudun taas uudelleen kamppailemaan samojen, vaikeiden traumaattisten asioiden kanssa.

Kaiken keskellä olen saanut kokea sellaista huolehtimista ja ystävällisyyttä, jota en ole kovin paljon elämässäni kohdannut. Olen aina joutunut ja tottunutkin hoitamaan omat ja lasteni asiat itsekseni ilman tukea. Herra Peräläinen jätti kauan odottamansa Helsingin reissun väliin ja jäi minun tuekseni sunnuntaina. Maanantaina hän tuli kesken työpäivänsä luokseni, kun oli huolissaan jaksamisestani. Olen onnellinen, että elämä on saattanut kohdalleni näin upean miehen.

muutos suunnitelmaan

Eilen aamulla olin lähdössä Helsinkiin Vuoden luontokuvanäyttelyyn ja vuoden 2010 luontokuvan julkistamistilaisuuteen. Pari asiaa piti vielä tehdä ennen lähtöä ennen kuin T tulisi hakemaan minua. Sisällä lensi kohmeinen ampiainen, joka ilmeisesti viehättyi hajuveteni tuoksusta ja tuli kaulalleni. En huomannut sitä ennen kuin se pisti, kun hätistin sitä sen liikkuessa. Kerkesin ottamaan antihistamiinin ja laittaa aloe veraa pistoskohtaan, kun sydän alkoi hakata miljoonaa ja hengitys kävi työlääksi. Hain kännykän keittiöstä ja sitten lysähdin. Sain soitettua hätäkeskukseen ja sieltä lähettiin ambulanssi. Makasin eteisen lattialla ja huohotin. Kerkesin ajatella, että kuolenko tähän, kun sydämestä alkoi puristaa. Sitten tulikin jo ambulanssi. T tuli kaiken hässäkän keskelle. Sain hoitoa ja minut vietiin terveyskeskukseen.

Tiikeri ei pääse pilkuistaan vai miten sanonta menikään, en minäkään tavoistani. Luin illalla netistä anafylaktisesta sokista. Jos en olisi älynnyt soittaa nopeasti apua ja jos ambulanssilla olisi ollut enemmän matkaa, olisin voinut kuolla. Jouduin illansuussa käymään vielä uudelleen päivystyksessä, kun sydän alkoi hakata ja tuli kylmä hiki.

Väsyttää. Pelkään. Monenlaisia asioita.

mielenvaihteluita

Joskus on päiviä, että aamusta alkaen on nuttu nurinpäin. Eilen oli sellainen päivä. Otti pattiin, että aamulla oli kylmä ja oli heti alettava lämmittämään. Asia mistä olen nauttinut, mutta en eilen. Suikussa oli kylmä ja kalseaa.

Yritin laittaa tauluja seinille, mutta ensimmäiset asettelut eivät miellyttäneet ja homma jäöi kesken. Koska melkein kaikki seinät ovat cyprocia, on mietittävä tarkkaan taulujen paikka, ettei tule turhia reikiä. Nyt niitä tuli hirsiseinään.

Olin unohtanut torstaina hammaslääkärin. Siitä tulee turha lasku.

Tarkastelin rahatilannettani, joka on surkea. Sähkö- ja putkimiehen jälkeen remonttirahat ovat loppu. Kaikki olennainen on onneksi tehty ja minulla on paljon maaleja, joilla jatkaa, jopa ensi kesän katon maalausta varten on maalit. Jos olisin ajatellut asioita riittävästi etukäteen, olisin jättänyt Tallinnan reissun tekemättä. Laskuja on niin, että eläkkeen tullessa ei jää paljon mitään. Pitää elää kuukausi niin, että ei osta muuta kuin ruuan, senkin tarkkaan miettien.

Kuitenkin kiitos Tallinnan reissun, tänään oli laadukasta paperia, kun menin kansalaisopiston akvarellimaalauskurssille. Sain siellä tehdä, mitä halusin eli leikkiä väreillä. Opettajana oli loistava Tello Anttila, joka löysi aloittelijankin työstä kehuttavaa. En ymmärrä mitään sommittelusta ja muista hienouksista, mutta ehkä tulevan talven aikana opin jotain.

Remonttimiehet  siirsivät saunan pataa ja laittoivat siihen uuden savuputken. Olin erittäin iloinen, kun pata syttyi muutamalla kalikalla eikä savuttanut lainkaan. Vesi kiehui jo ennen kuin sauna oli lämmin. Aikaisemmin jouduin lämmittämään veden ennen kiukaan sytytystä, koska pata savutti turkasesti.  Oli aivan uusi kokemus saunoa, kun ulkona oli pimeää ja pikkupakkanen viilensi, kun tulin saunasta sisälle.

Onneksi päivät eivät ole toistensa sisaria.

torstaina

Alkuviikon olin Turussa kouluttajakoulutuksessa. Nyt vaan kaikki tilaamaan mut kouluttamaan. ;D Ihan kaikkia aihepiirejä en lupaa hallitsevani.

Viikonlopun jälkeen loppuvat menot, mikä on enemmän kuin tervetullutta. Tekee sielulle hyvää saada olla rauhassa kotona, lukea, katsella ikkunoista ulos ja antaa ajatusten kulkea.

Sisällä oli eilen kylmä, eikä pirtti lämmennyt illan aikana kovinkaan paljon. Nyt alkaa jo olla normaalilämpö.

Hotellissa oli aivan kaamea tyyny ja nyt on niska todella jumissa. Sain piikkimaton, jonka päällä olen makoillut. Ei auta, ainakaan vielä.

Olen toistellut itselleni liikaa, että tulevat kuukaudet ovat kamalia, joten ne tulevat olemaan kamalia. Hyinen tuuli, lentävät lehdet, lisääntyvä pimeys, pakkaset.

ensimmäistä kertaa syksyllä

onnellinen

Kyllä on ihanaa, kun on oma piha ja saa kaikessa rauhassa haravoida ilman, että kukaan kyttää tai vaatii mitään. Nyt oli niin hyvä suhruinen ilmakin. Ei tarvitse enää katsella ärsyttävää koiranvihaajamiestä ja kuunnella hänen huutamistaan. Välillä tuntuu, että kaikkein eniten nautin siitä, ettei ole naapureita.

Eilen makasin sängyllä ja kuuntelin musiikkia. Ikkunasta näkyy suuria kuusia, joiden oksilla roikkuu naava. Mietin että tänne muutto oli oikea ratkaisu. Olen täällä paljon onnellisempi kuin olisin kerrostalossa Turussa. Täällä ihmiset poikkelevat luonani, tänäänkin kävi yksi ystäväni. Sosiaalinen elämäni on paljon vilkkaampaa kuin koskaan Porissa. Menen illalla veljeni perheen luo saunaan, siinäkin tapaan itselle rakkaita ihmisiä.

kipu

Remontti on sisällä edennyt. Kaikki listat ovat paikoillaan, osa maalaamista vaille. Monenlaista maalaamista sisällä on vielä tiedossa. Teen kun jaksan ja huvittaa. Siivosin huushollin ja laitoin matot lattioille. Verhot saan kun maalaan tangot vielä kerran. Kuistin siivoaminen saa vielä odottaa, samoin pihan.

Olen väsynyt. Annan itselleni aikaa lepoon enkä jatka remonttia tai tavaroiden järjestelemistä ennen kuin olen kunnolla levännyt. Syyskuun alusta saakka elämä on ollut juoksemista paikasta toiseen. Menen maanantaina viimeiselle jaksolle kouluttajakoulutukseen ja kun pääsen sieltä keskiviikkona kotiin, olen muutaman viikon jouten. Kalenterissakaan ei onneksi ole kuin tyhjää.

Hullun lailla kutominen on saanut niskani ja hartiani jämähtämään niin, että joudun pakosta pitämään taukoa. Aion tänään katsoa paikalliselta Tokmannilta piikkimattoa, jos sillä saisin apua särkyyn. Täytyykin olla niin typerä, ettei voi uskoa ensimmäisiä merkkejä lihasten jämähtämisestä. Nyt sitten taistelen kivun kanssa oman typeryyteni vuoksi.

suolla

Näin elämässäni ensimmäistä kertaa karpalon omassa ympäristössään.
Suon reunassa oli vanha hiekkamonttu, joka toi mieleen elokuvan The Blair witch project.

onnea

Kylppäri aiheutti valmistuttuaan Suuren huolen. Viemäri nimittäin meni tukkoon saman tien. Vessanpöntön vesikin laski huolestuttavan hitaasti. Neljä tuntia viemäriä yrittettiin aukaista mitä erilaisimmilla konsteilla. Viimein isäni haki kaupungin varastolta sinne 40 vuotta sitten ostamansa vehkeen, jolla rassasin hänen kanssaaan viemäriä tunnin verran, kunnes se vihdoin alkoi vetää. Kerkesin jo pelätä pahinta, mikä olisi tietänyt ulkohuussissa käymistä, peseytymisongelmia sekä erittäin kallista viemäriremonttia. Tuntui mahtavalta saada laittaa ensimmäinen pyykkikoneellinen pyörimään omassa koneessa. Aamuinen suihku tuntui ylelliseltä.

Eilen olin pikkukoululla oppilaiden taidenäyttelyn avajaisissa. Eskarilaiset esittivät kaksi näytelmää.

1-3 -luokkalaisten savityöt pääsivät vitriiniin.

4-6 -luokkalaiset maalasivat akryyliväreillä monenlaisia juttuja.

Viikolla julkaistiin myös uusi antologia, jossa on myös minun novellini.

Nuorempi tytär tuli luokseni viikonlopuksi.