pirteänä

Pitkästä aikaa heräsin aamulla aikaisin ja pirteänä. Olin jo aamupäivällä lenkilläkin. En ole koko talvena päässyt kävelyn makuun. Kuulin eräältä ihmiseltä, että hän yrittää joka päivä kävellä ainakin 10 min. Siitä minäkin aloitin viime viikolla. 10 min on niin pieni aika, että sen jaksaa vaikka pää kainalossa ja sellainen aika löytyy joka päivä. Nyt lenkkini on jo pidentynyt 20 minuuttiin.

Leikkasin koiralta kynnet eilen. Yhdestä kynnestä tuli verta myöhemmin niin, että lattiat sotkeentuivat. Tänään kannoin matot pihalle ja pesin lattiat. Ihan tuosta vaan ilman kiukuttelua.

Voi, miten tänään onkaan ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Kuljeskelin pitkin pihaa ja kovasti tekisi jo mieli tehdä jotain. Tuntuu mukavalta ajatella, että nyt saan nauttia rauhassa keväästä ja tehdä pihahommia. Hiukan jo tänään tuntui siltä, että remontin jatkaminenkin alkaa kiinnostaa. Vajaan viikon kun jaksaa riehua sisällä, sen jälkeen alkaa olla valmista.

lusikka

Miten nyt satuinkaan eilen lukemaan kirkollisten piirien keskustelua, joka on herännyt homokysymyksen tiimoilta. Keskusteluihin voi tutustua täällä ja täällä. Laitanpa minäkin lusikkani soppaan.

Menneisyydestä minulle on tuttua fundamentalistinen, tiukasti Raamattuun tietyllä tavalla suhtautuva uskonharjoitus. Olen ollut nuoruudessani srk-nuori ja kritiikittä, nuorelle tyypilliseen tapaan, omaksuin minulle esitetyt totuudet Jumalan sanana. Minuun juurtui syyllisyys, jatkuva parannuksenteon vaatimus ja helvetinpelko. Pohdin paljon omia syntejäni ja rukoilin niihin armoa. Olen lukenut Raamatun ainakin kaksi kertaa kannesta kanteen, Uuden Testamentin osasin melkein ulkoa, kirkossa kävin joka sunnuntai. Kun lähdin opiskelemaan Helsinkiin ja jätin srk-nuoret, koin kulttuurishokin. Oli olemassa muitakin tapoja elää kristillistä elämää kuin minulle opetettu, tiukkojen normien ja käskyjen mukaan eläminen.

Myöhemmin, hyvin vaikeassa elämänkriisissä tutustuin erääseen pappiin, jonka kanssa keskustelin kuukausittain kahden vuoden ajan uskosta ja elämästä. (Uskonnollisissa piireissä tätä sanottaisiin sielunhoidoksi, itse kutsuisin sitä matkakumppanuudeksi.) Vasta näissä keskusteluissa, 20 vuotta srk-nuoriajan jälkeen vapauduin syyllisyydestä ja helvetinpelosta, löysin uuden armollisen tavan ajatella Jumalasta ja elämästä. Keskustelut muuttivat ajatteluani olennaisesti.

Kai nämä homokeskustelut ovat tarpeen ihmisille, joille on tärkeää oikea ja väärä, teologisesti sanottuna kysymys synnistä. Minusta on tärkeää, että uskonnon nimissä ei tehdä henkistä väkivaltaa kenellekään, tässä nimenomaisessa tapauksessa omaa identiteettiään etsiville nuorille.

Tuon keskustelun lukeminen sai minut miettimään, olenko nykyisin elämänkatsomukseltani ateisti, aiemmin pidin itseäni agnostikkona. Kerrankin on sellainen elämänkysymys, jonka pohtimiseen voin rauhassa antaa itselleni aikaa. Fundamentalistien kanssa en halua keskustella, koska en näe mitään mieltä keskustella ihmisen kanssa, jonka mielipiteet ovat lukkoon lyödyt ja joka perustelee mielipiteensä Raamatulla, jolla ei ole minulle samaa merkitystä kuin hänelle.

slow life

Kiinnostaisi kovin tietää, miten ihmiset elävät hidasta elämää. Minulle se tarkoittaa mm. sitä, että tammikuulla selvisi, miten minun pitää järjestää energiajätteen keräys. Silloin oli tarkoitus hoitaa homma huomenna. Viime viikolla sain vihdoin soitettua jäteyhtiöön ja sovittua asian. Tänään heräsin ulkoa kuuluvaan kolinaan ja lehteä hakiessani huomasin energiajäteastian tulleen. Kunhan saan luuni liikkeelle, kiikutan liiteristä ja sisältä muutaman muovikassillisen muovia jäteastiaan. Koko hommaan meni vain kaksi ja puoli kuukautta, oikeastaan aika nopeaa toimintaa.

Sitä minä ihmettelen, että jätefirmat määräävät kuinka usein astiat tyhjennetään.  Sain sovittua että kaatopaikkajäte haetaan kerran 8 viikossa, energiajäte joka 4. viikko. Nämäkin tyhjennysvälit ovat liian tiuhat minulta kertyvän jätteen määrään nähden.

Komposti on ollut jäässä pakkasten alkamisesta saakka. Nyt pitäisi toimeentua sulattamaan sitä. Peräläinen toi minulle työpaikaltaan isoja peltiämpäreitä, joihin olen jonkin aikaa säilönyt kompostijätteen. Tuntui niin pahalta laittaa sitä kaatopaikkajätteen joukkoon. Miten kompostin saa toimimaan koko talven?

en ole ainoa

Onpa joku "viisaskin" samaa mieltä kanssani, sillä silmiin sattui tälläinen uutinen kellon viisareiden siirtämisestä. Minä kuulun noihin iltavirkkuihin, jotka eivät saa illalla unta vaan nukkumaan meno pakkaa siirtymään ja siirtymään. Nyt kello on 21 ja eikä väsytä yhtään.

kellonajoista

Tämä kellon viisareiden siirtely suorastaan kiukuttaa minua. Ei ihminen ole mikään kone, joka alkaa heti toimia uuden kellonajan mukaan. Minulla ei onneksi ole samaa ongelmaa kuin töissä käyvillä, joiden täytyy herätä kukonlaulun aikaan keretäkseen ajoissa sorvin ääreen. Mutta kyllä minua ottaa pattiin, että entisen kello 10 sijaan kello onkin jo 11 ennen kuin saan kammettua itseni sängystä ylös. Siihen kun lisätään pari tuntia aamutoimia onkin jo iltapäivä ja syyttäjä päässäni moittii minua aina vaan laiskemmaksi ihmiseksi, mikä alkaa jo vaikuttaa henkiseen hyvinvointiinkin.

Mikä hitto meillä suomalaisilla on, että pitää olla kaikessa niin muun Euroopan nuoleskelijoita, ettei voida tehdä päätöstä, että eletään jonkun pysyvän kellon ajan mukaan. Putin teki viisaasti määrätessään taannoin, että Venäjällä on vastedes nykyinen kesäaika ja sillä piste.

Päivää ilahduttaa pieni koira, jota pitää lämmittää sylissä, kun se tulee ulkoa sisään ja kitisee viluissaan.

uutta

Kävin eilen erikoislääkärin vastaanotolla. Hän oli sitä mieltä, että minulla on fibromyalgia ja mahdollisesti nivelrikko. Olen hämmentynyt, enkä tiedä mitä ajatella. Jotkin asiat saivat selityksensä ja toisaalta tuli liikaa uutta.

Vuosi sitten ajattelin selättäneeni masennuksen, toteutin unelmani ja aloitin uuden elämän taloprojektin myötä. Mitä tästä kaikesta mahtaa lopulta tulla? Jaksanko ja pystynkö yksin huolehtimaan kaikista tällaiseen asumiseen liittyvistä asioista? Tällä hetkellä en jaksa tehdä remppaa, toukokuussa tulossa oleva iso urakka ja kaikki siihen liittyvä pelottaa. Ei ole voimia kuin selviytyä päivästä toiseen. Pitkin tulla tällaista vielä, eikö mulla ole ollut elämässä ihan riittävästi vastoinkäymisiä?

karvoja

Kun eilen sattui olemaan lämmin päivä, käytin tilaisuuden hyväkseni ja nypin koiralta karvat. Tältä se näytti ennen nyppimistä. Niille jotka eivät satu tietämään kerron, että borderterrierien karvat kuuluu nyppiä pois noin kolme kertaa vuodessa. Koiran kuuluisi olla lyhytkarvainen, mutta olen sen verran laiska, etten viitisi olla jatkuvasti nyppimässä karvoja. Tässä linkissä alimmaisessa kuvassa voisi olla siisti Tilda. Koska minulla ei ollut eilen aikaa riittävästi, homma jäi kesken ja nyt koiraparka on tosi nolon näköinen. Käsi tuli niin kipeäksi, etten voi jatkaa nyppimistä hetkeen aikaan ja sitä paitsi ulkona on kylmä.

tapahtui

Olipa mukava mennä kahtena aamuna valmiiseen aamiaispöytään. (Peräläinen ei ole yhtä paha unikeko kuin minä.)

Palovaroitin alkoi huutaa, kun paistoin pippuripihvejä. Keittiössä on liesituuletin, joka ei toimi. Olen löytänyt itsestäni lihansyöjän. En ole oikein koskaan pitänyt kokolihasta. Viime viikonloppuna jopa tilasin ravintolassa lihaa yli 20 vuoden tauon jälkeen ja se maistui himskutin hyvältä.

Toscakakku paloi uunissa, mutta maistui kävelylenkin jälkeen hyvältä. Tarkoittaako tämä, että huomennakin pitää käydä ensin kävelyllä, jotta palanut toscakakku maistuu?

Koti tuntuu hiljaiselta, kun olen jälleen yksin Peräläisen mentyä kotiinsa. Ei sillä että Peräläinen olisi erityisesti melunnut.

yhdessäoloa

Vietämme Peräläisen kanssa laatuaikaa yhdessä. Hän istuu sohvalla oma tietokone sylissään, minä nojatuolissa omani kanssa. Kohta mennään saunaan.

kampaajalla

Kävin parturissa tai kampaajalla, hiuksiani siis lyhennettiin. Tämä on jo kolmas kokeilemani parturi täällä. Toki voisin käydä vanhalla kampaajallani Porissa, mutta hän on äitiyslomalla. Sitä paitsi matkasta tulee lisähintaa ja täällä hiusten leikkuu näkyy maksavan 10 €:a vähemmän kuin Porissa.

Tämän päiväinen parturi osasi leikata tukkani haluamallani tavalla. Se saattoi johtua siitä, että pidin hänelle pitkän esitelmän, miten edellinen parturi leikkasi hiukseni liian lyhyiksi ja miten haluan hänen leikkaavan tukkani. Hänkään ei osannut tehdä leikkauksen jälkeen kaunista kampausta, kuten Tiina Porissa. Kaksi aikaisemmin kokeilemaani parturia eivät hekään osanneet föönata hiuksiani kauniisti. Maalla ei vissiin ole niin nökön nuukaa, vaikka tukka menisikin päätä pitkin. Harmi että tämä parturi jää kuukauden päästä äitiyslomalle.

oliko se maaliskuu vai huhtikuu, ihan sama

Maaliskuu on kuukausista julmin vai oliko se sittenkin huhtikuu? Olen odottanut koko talven, että aurinko alkaisi paistaa ja saisin siitä lisää virtaa. Nyt onkin niin, että voimat ovat edelleen tiessään, aina vain väsyttää ja musta mörkö kohottaa uhkaavasti päätään. Ihana aurinko muistuttaa ikävällä tavalla kaikesta, mitä olin suunnitellut tekeväni ja mitä en nyt jaksa. Elämä on välillä selviytymistä tunnista toiseen. Elän todellakin päivän kerrallaan. Minulla on vahvoja epäilyksiä, että on myös fyysisiä syitä, jotka vievät minulta voimia.

pulloja

Savityöpäivä ystävän luona. Olen pitkän aikaa suunnitellut ja aikonut tehdä kotona muutaman työn, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi. Kummasti sain aikaiseksi, kun oli seuraa. Minun piti alunperin tehdä savesta lintuja, mutta tulikin pulloja, oikein enemmälti. Jahka joskus saan ne uunista lasitettuna, laitan kuvia. Viiden tunnin keskittyneen tekemisen jälkeen olen ollut koko illan totaalisen väsynyt, piti jopa nukkua päiväunet. Loppuillan istun tiiviisti tv:n ääressä enkä ajattele mitään.

kunpa

Kovasti tekisi jo mieli laittaa kaikenlaisia siemeniä kasvamaan kesää varten. Minun on kuitenkin pakko malttaa mieleni, koska ei ole kukkapenkkiä tai kasvimaata, mihin taimia laittaisi. En kerennyt enkä kuumuudelta jaksanut viime kesänä kunnostaa vanhaa kukkapenkkiä, joten muutossa mukaan ottamani kukat ovat talvehtineetkin valeistutuksessa. Luulisin että talvehtiminen on mennyt hyvin, koska päällä on aika kasa lunta, mutta totuus paljastuu myöhemmin. Kunhan maa sulaa, alan kääntää kukkapenkkiä, perkaan sieltä pois kaikki rikkaruohot ja siirrän taimeni uuteen maahan. Odotan jo näitä ulkotöitä.

Talon osalta olen suunnitellut kaikenlaista pientä fiksaamista. Suurin työ alkukesästä on peltikaton maalaaminen. Aion maalata myös ikkunanpielet ja nurkkalaudat. Toki olisi paljon isompaakin tekemistä, kuten ulkolaudoituksen uusiminen, mutta siihen eivät rahani riitä vielä vuosiin. Siksi täytyy tyytyä pikkufiksauksiin, joilla talon ulkonäköä saa kuitenkin kohennettua aika tavalla. 

Liityin tänään Hyötykasviyhdistykseen ja Rakennusperinteen ystäviin.

kipuja

Tuohon piikkiin kun lyö päänsä lattialistoja imuroidessa, sattuu muuten vietävästi.

Hiiri oli löytänyt tiensä tiskipöydän alla olevaan laatikoon ja syönyt siellä koiran keksejä. Sieltä niitä voi vihdoinkin pyydystää. Viime yönä ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) hiiri löysi tiensä räpsään.

ai mää vai?

Vitsi ko joutuu oleen näin huanos asennos, ko tol Peräläisel on niin lyhkäset koivet.

          Ekkai sää vaa oo menos mihkää?

          Nauraks sää mulle, vaik mää oon näin söpö.

reitin varrella

uni

Syksystä saakka olen nähnyt erästä unta, joka tietenkin ajan kanssa vaihtelee ja saa uusia muotoja, mutta peruselementeiltään on sama uni. Olen ihmetellyt, mitä tuo uni kertoo minulle. Tänä aamuna tajusin. Se kuvastaa minun tarpeettomuuden tunnettani.

Menneenä vuonna iloitsin siitä, että minulla alkaa uusi, oma elämä ja saan tehdä kaiken kuten itse haluan. Lapset ovat tähän saakka olleet elämässäni keskipiste. Heidän vuokseen olen jaksanut sitä ja tätä, on ollut pakko. He ovat tuoneet tarkoituksen ja mielekkyyden elämääni, kun ei ole ollut työtä, jossa olisin voinut kokea itseni tarpeelliseksi. Nyt ei ole työtä, ei lapsia, ei mitään.  Älkää tulko sanomaan minulle, että tuo on nyt sitä tyhjän pesän syndroomaa. Osittain varmaan onkin, mutta tähän liittyy paljon muutakin.

Minua ei huvita remppa, ei mikään. Osittain pitkään nukkuminen aamulla on sitä, ettei tarvitsisi nousta aina samanlaiseen, yksinäiseen ja turhaan päivään. Elämän sisällöksi ei riitä seinien maalaaminen ja puutarhan hoitaminen. Minusta tuntuu niin turhalta, että akateemisen koulutuksen saanut ihminen viettää aikansa yrittäen keksiä itselleen mielekästä tekemistä. Minä kaipaisin edes pientä haastetta älylleni, omille työelämän taidoilleni ja elämänkokemukselleni.  Näille voisi löytyä käyttöä, jos oikeat asiat kohtaisivat. Asia, mihin en nykyisellään jaksa uskoa. Kaikkea tätä tuossa unessa tavoittelen.

On rankkaa käydä läpi samoja asioita vuodesta toiseen.