Akvarellimaalaus tökki pahasti eilen ja päätin, etten mene sinne tänään, haen vain kamani pois hiljaa enkä puhu kellekään mitään. En ole koskaan ennen maalannut akvarelleilla ja ylipäätään maalaaminen on minulle uutta, akryyliväreillä olen joskus leikkinyt. Keramiikka on enemmän minun alaani.
Minulle tuli aamulla mieleen ajatus, että on välillä hyvä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tutkia siellä itseään. Ajattelin että otan akvarellikurssin tällaisena haasteena. Sain tänään aikaiseksi yhden työn, johon olen jotenkin tyytyväinen.
Minä vertaan itseäni hyvin helposti muihin ihmisiin, varsinkin niihin joiden koen olevan itseäni parempia, tässä tapauksessa maalaamisessa. Minunkin pitäisi osata jotain. Minun haasteeni on keskittyä ajattelemaan olevani ihan tavallinen minä, hyvä ihminen omana itsenäni.
Menit siis takaisin (kun et heti ekana päivänä ollutkaan huippuhyvä), hienoa! Tuttua tuo vertailu ja perfektionismi...
VastaaPoistaHeips!
VastaaPoistaOlen myös sun blogisi löytänyt :)ja mielenkiinnolla seurailen elämääsi :)
Ihailen ratkaisuasi ja hieman kadehdinkin..Olen kanssasi saman ikäinen, mutta tyystin erilaisessa elämäntilanteessa.
Olen samaa mieltä kanssasi, pitäisi pystyä hyväksymään oma itsensä, virheineen. Pitäisi ymmärtää olevansa kelpo ihminen, eikä aina odottaa vain hyväksymistä ja kehua muiden taholta. Täytyy yrittää rakastaa itseään, niin kykenee rakastamaan muitakin.
Kaikkea hyvää sun elämääsi :)
t. Eija
Voi, sie olet elämässäsi jo saanut aikaiseksi vaikka mitä ja viimeisimpien saavutustesi joukossa osannut valita ihanan kodin itsellesi.
VastaaPoistaMaalaaminen on ihanaa... =)
Kiitoksia, nöyrästi.
VastaaPoistaEihän kaikesta tarvitsekkaan tulla omaa lajia, jo se että rohkaistuu kokeilemaan on paljon.
VastaaPoistaAika monella se jää pitäisi kokeilla-tasolle.
Niinkuin Unakin kirjoitti, olet saavuttanut ja tehnyt jotain mihin moni ei pystyisi.