Oma elämänlaatuni on noussut huomattavasti sitä mukaa, mitä enemmän olen itse ottanut vastuuta omista ajatuksistani, tunteistani ja koko elämästäni. Kaikki alkoi siitä, kun aloin epäillä 2-suuntainen diagnoosiani vääräksi ja lopetin lääkityksen. Vuosia jatkunut sumussa eläminen loppui ja sain valtavasti energiaa ja lopulta koko elämä on muuttunut toisenlaiseksi. Keskusteluissa parin psykiatrin ja 2-suuntaista mielialahäiriötä sairastavien kanssa olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että minulla oli todellakin väärä diagnoosi ja väärät lääkkeet. Muutos alkoi siitä, että aloin kuunnella itseäni ja uskoa itseeni. Jotta tämä oli mahdollista, oli päässäni tapahtunut paljon asioita.
Tällä sairaushistorialla minulla on edelleen riski sairastua masennukseen, mutta voin tehdä itse paljon asian eteen, ajatuksilla ja toiminnalla. Ja onko riski lopulta enää sen suurempi kuin kellään muullakaan. Olen päätynyt siihen ajatukseen, että lopetan masennuslääkkeen syömisen keväällä. Sen sijaan haluan kokeilla homeopatiaa erilaisiin vaivoihini. Lääkäri on jo varattuna. Olen kulkenut pitkän tien, jotta voin mennä homeopaatille.
Aamun teksti vahvisti ajatuksiani omasta valinnastani. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että lääkkeet kulkevat luonnossa vielä vuosikausia.
Hiukkasen samanlaisee oon itte päätynny, tuolla toisen plokini puolella.
VastaaPoistaKylläpäs sairaushistoriasi on samankaltainen kuin omani. Minullekin diagnosoitiin kaksisuuntainen ja söin ties mitä mömmöjä, ennenkuin aloin ajatella ihan itse. Rankan masennuksen kyllä sairastin. Oliko sen lääkityksestä apua siksi, että ne lääkkeet todella auttoivat vai siksi, että uskoin vakaasti niiden auttavan? Oli pakko uskoa. Elämä oli helvetillistä.
VastaaPoistaPsykiatrin tuomio oli, että ainakin masennuslääkkeitä joudun syömään lopun ikäni, estolääkityksenä. Mielellään tietysti myös estotabuja siihen bipoon.
Toissa kesänä ajoin lääkityksen hissukseen alas. Ei muuta ongelmaa kuin ne vierotusoireet, jotka kuulema eivät ole vierotusoireita, kun niitähän ei kuulema tule. ;)
Hyvin on mennyt. Olo on helpottunut. Inhosin sitä tabujen napsimista. Kyllähän se mielen musteneminen kukkuu koko ajan taustalla, mutta siihenkin on jotenkin tottunut. Minä nyt vain olen se tumma maammon marja.. vai olikos se musta?
Kliseistä, mutta niin totta: päivä kerrallaan. Kyllä sitä omaa järjen ääntä on hyvä kuunnella. :)
-Pöö-
Itse mietin sitä, että lääkkeitä määrätään jos mihinkin vaivaan ja niitä sitten todellakin syödään lopun elämää, jos ei joku lääkäri katso velvollisuudekseen tarkistaa välillä tilanne..... Aika tuuliajolla ihminen on lääkkeidensä kanssa - ja diagnoosiensa.....
VastaaPoistaPöö. Mullekin sanottiin, ettei lääkkeistä ole mitään haittaa. Tuli painoa 40 kiloa, 20 kiloa lähti kun lopetin lääkkeet.
VastaaPoistaKaikenkaikkiaan on ihan sekaisin kaikista lääkeasioista.
Ohhoh! 40 kiloa on varsin kunnioitettava saavutus. Minä keräilin vain rupiset 25. Kiloakaan en ole saanut pois, enkä vastausta siihen, pitääkö lääkeselostuksen lause .."ja painonnousu on pysyvä" todella paikkansa ja millä perusteella.
VastaaPoistaNo, mitäs kyselen typeriä.
Psyykenlääkkeillä on aikansa ja paikkansa. Kuka enää tietää milloin ja missä?
-Pöö-
Hei!
VastaaPoistaTäällä yksi masennuslääkkeitten käyttäjä, Ja sellainen, jonka ne ovat nostaneet suosta. Voin karkeasti jakaa elämäni ennen lääkkeitä ja niiden jälkeen. Kuin yö ja päivä. En oikein voi uskoa plasebo-vaikutukseenkaan, niin selvä muutos oli. Aion jatkaa niin kauan kuin olen työelämässä ja/tai kun psykiatri sallii.
Lihonut en ole yhtään. Ei nämä ssri-lääkkeet kai edes lihota, sen sijaan jotkut neuroleptit kyllä. Päinvastoin, olen laihtunut karppaamalla 7 kg puolessa vuodessa, ja olen aina ollutkin normaalipainoinen.
Niina, kokeile toki lopetusta, mutta teethän sen lääkärin valvonnassa? Ja ota huomioon, että lääkkeillä voi olla jotain vaikutustakin, ja voi tulla takapakkia. Jonkun asian takiahan olet ne aloittanut ja olet eläkkeellä. Hyvää jatkoa.