Elämä yllättää jatkuvasti. Pienen hetken sain olla suvantopaikassa, sitten tuli asioita, jotka veivät minut virtaan ja veden alle.
Suru on kietoutunut minuun. Suren sitä, miten yli 10 vuotta jatkunut masennus on vaikuttanut perhe-elämääni, siihen millainen äiti olen ollut sekä siihen miten minun sairauteni on vaikuttanut tyttöjen kasvuun ja kehitykseen. En koe syyllisyyttä, vaan raskasta surua. Olen tehnyt kaiken, mihin olen pystynyt ja mihin minulla on ollut voimaa ja ymmärrystä. Vanha sanonta pitää todella paikkansa: ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Suren sitä, miten huonot eväät elämään minulla itselläni on ollut ja mitä kaikkea se on minun elämässäni merkinnyt. Suren sitä, että masennus on vienyt minun voimani lasten ollessa kotona. Elämäni on ollut pitkään selviytymiskamppailua päivästä toiseen - välillä jopa hengissä pysymistä.
Surun kanssa menee aikaa. Onneksi minulla on sitä. Ensimmäistä kertaa minun elämässäni on ihminen, jonka kanssa saan olla täysin oma itseni ja joka rakastaa minua tällaisena. Saan itkeä itkuni turvassa toisen sylissä. Onneksi elämä yllättää myös positiivisella tavalla.
Olen onnellinen puolestasi, että sinulla on Peräläinen!
VastaaPoistaKuulosti kovin tutulta.
Tarvitsisin omani, vaan kukaan ei kotoa hae.
Surusta huolimatta suunta on elämässä eteenpäin.
VastaaPoistaOlet silti jaksanut paljon, ja jaksat edelleen.
Onneksi tosiaan on Peräläinen.
Syksy taitaa tuoda monelle surun ja katumuksen tunteita pintaan, ehkä nekin täytyy vain aika ajoin käydä läpi.
Valoisaa pyhäinpäivää!
Niin tuttua, niin tuttua.
VastaaPoistaOnneksi osaat ja saat surra, ja vielä sylissä.
Jaksamista!
Kiitos.
VastaaPoistaTunnistan tunteesi. Itsekin raskaan masennuksen läpikäyneenä ja siitä toipuvana olen kokenut samoin. Tällä hetkellä suren mennyttä ja monia vanhaan elämään kuuluneita asioita, vaikka uusi elämä on minullekin auennut uuden ihmissuhteen myötä. On kuitenkin asioita, jotka ilon keskellä painavat allensa....... Voimia sinulle! Ja ihanaa, että sinulla on Peräläinen!!!!
VastaaPoistaJaana. Taidamme olla aika samanlaisessa elämäntilanteessa. Mielenkiintoista.
VastaaPoistaSiltä vaikuttaa. Minä olen ollut kohta kaksi vuotta eläkkeellä, ikää 49v. Ja ihmettelen kovasti mille alkaisin. Joka tapauksessa muutan maalle piakkoin.
VastaaPoista