WAU

Olen vuosia ollut virran vietävänä, yrittänyt löytää suuntaa elämälleni.

Nyt on löytynyt suvanto, paikka jossa haluan olla - uiskennella, polskutella, kelluskella ja sukellella. Rauhassa ajan kanssa. Tänne asiat elämässäni ovat minua vieneet.

Olo ei ollenkaan ole seesteinen vaan että WAU! Kyllä se tästä rauhoittuu - ajan kanssa.

Halusin vain jakaa ensi fiilikset teidän kanssa.

aamuhämärissä

- Yläkertaan menevissä rappusissa on viimein valo, enhän ole asunut täällä vasta kuin puolitoista vuotta. Tämä on todellista hidasta elämää, mikä tuli mieleen tästä.
- On ihanaa, kun tulee ulkoa kylmästä sisälle ja on lämmintä. Tähän perusasiaan en ole ennen kiinnittänyt huomiota. Ilmeisesti se että lämmitän taloa puilla, tekee lämmöstäkin huomionarvoisen asian. Uusi uuni on tehokas.
- Ikkunoista ei enää vedä, koska olen teipannut niitä liimapaperilla.
- Olen onnellinen Peräläisestä ja minusta. Tuntuu aina vaan paremmalta.
- Menen muutamaksi päiväksi tänne.

hyötykäyttöä

Muutamasta keväällä kaadetusta puusta sahautin lautoja. Niistä jäi kuorilautoja, jotka ovat oivaa materiaalia lehtikompostin seiniksi. Isäni kanssa värkättiin niistä tänään 3 x 2,20 m:n kokoinen aitaus. Sinne mahtuu hyvin tekemään kaksi lehtikasaa ja on tilaa käännellä ja siirrellä niitä tarpeen mukaan. Kottikärryillä pääsee helposti viemään jätettä ja kärräämään tulevaa multaa pois.

pari uutta pöytäliinaa

Ostin kankaat kesällä Ikeasta, tänään sain ne ommeltua. Hitsi kun tuon alimmaisen kanssa en huomannut leikatessa katsoa, miten kankaan kuviot menevät. Onneksi ei maksanut kuin 7 €:a.

päivän positiiviset

Ei ainoankaan hiiren rapistusta. Olin muutaman yön pois kotoa, viime yön nukuin ilman korvatulppia enkä kuullut ylimääräisiä ääniä. Tänään laitoin alapohjan tuuletusaukkoihin lisää rotanmyrkkyä, kaikki edelliset olikin jo syöty. Ainakin hetkeksi hiiriongelma on ratkaistu.

Paska-auto kävi aamulla tyhjentämässä likakaivot, joten voin rauhallisin mielin suorittaa suolen ja virtsarakon tyhjennystä seuraavan vuoden ajan. Jos lukijoiden joukossa sattuu olemaan pilkunviilaaja, lisään että homman tekemiseen tarvittiin auton kuljettajaa. Minä tyydyin pitämään nenästäni kiinni ja katselemaan.

Leikkasin nurmikon viimeisen kerran tänä vuonna - vihdoin. Kitkin myös yhden kukkapenkin ja haravoin lehtiä. Ulkona meni mukavasti pari tuntia. Mieluummin teen pihahommia kuin menen kävelylle, vaikka sekin olisi tarpeellista. Löysin lehtien alta muutaman kanttarellin, elämäni ensimmäiset.

Illalla olin Mieli maasta -ryhmässä, jonne tuli taas uusi ihminen. Olen erittäin tyytyväinen, että aloitin ryhmän. Olen tutustunut mukaviin ihmisiin ja uskon että ryhmässä kaikki virkistyvät.

askareita

Neljä päivää on mennyt pääasiassa puhuessa, mitä kenenkin kanssa, kasvotusten tai puhelimessa. Tänään en jaksa enää puhua yhtään mitään, onneksi saankin olla kotona omissa oloissa yksikseni. (Ehkä nyt sentään puhun rakkaan Peräläisen kanssa puhelimessa.) Taidan laittaa aivot narikkaan ja katsella loppuillan tallennettuja tv-ohjelmia, mm. Downton Abbey on vielä katsomatta.

En ole koskaan ennen tehnyt laastia. En olisi välittänyt tehdä sellaista tätä ekaa kertaakaan, mutta oli pakko. Ja vielä tällätä sitä yhteen reikään. Reikä on nyt ummessa ja voin huomenna laittaa tulen yläkerran pieneen Porin Mattiin. Ei tarvittu miehiä tuon olemattoman homman tekemiseen. Laastia tuli tietenkin liikaa, joten levittelin loput ulkorappusille pariin kohtaan, joihin kertyy sateella vettä ja talvella jäätä. Jälki ei todellakaan ole kovin tyylikäs, mutta mitä väliä.

Laitoin minä vuorivillaakin yhteen ikkunan koloon, kun sieltä tuuli niin hemmetisti. Tuuli ja veti koko viime talvenkin, mutta silloin en kiinnittänyt asiaan erityisemmin huomiota, kun keskityin noin yleisesti ihmettelemään kaikkea vetoa, mikä tässä huushollissa tuntuu. Tänään piti myös liimata papereita ikkunoihin, mutta en jaksanut. Puhumisessa ja laastiasioissa oli riittävästi aktiviteettia tälle päivälle.

elämän ihmeitä

Muutama päivä sitten kirjoitin tehtävästä, johon minua oli ehdotettu. Kyse oli erään yhdistyksen puheenjohtajuudesta. Viikonlopun mietittyäni ja muutaman puhelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että suostun ottamaan tehtävän vastaan, jos minut siihen vuosikokouksessa valitaan. Kävi kuitenkin niin, että henkilö joka minua ehdotti, muuttikin mielensä ja halusi lopulta itse tehtävään olettaen, että se sopii minulle. Kokouksessa häntä ja minua ehdotettiin puheenjohtajaksi. Minä kieltäydyin, koska olisin puheenjohtajana joka tapauksessa joutunut toimimaan hänen kanssaan samassa hallituksessa, eikä se tämän episodin jälkeen ollut minulle mahdollista. Kesäkuun alusta maanantai-iltaan asti ko. henkilö oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei hän jatka puheenjohtajana, myös perjantaina käydyissä epävirallisissa "hallitusneuvotteluissa", joissa hän itse ehdotti minua puheenjohtajaksi. 

Ihmeellistä on elämä.