valossa

Yhtähyvin kuin pimeys tunkeutuu sieluun, myös valo tekee saman. Kolmena päivänä on paistanut aurinko ja olen heti paljon virkeämpi ja hyvällä mielellä. Olen jopa käynyt kävelemässä.

Kun otin ylläolevan kuvan heinäkuun lopulla, ihanan lämpimänä päivänä, ajattelin että katselen tätä kuvaa talvella ja muistan auringon, lämmön ja kesän. Toki muistankin, mutta samaan tunnelmaan on vaikea päästä.

myrskyn jälkeen

Viime vuonna Tapaninpäivänä satoi reippaasti lunta sekä yöllä että päivällä. Peräläinen oli kotonaan lumen vankina, samoin kuin minä täällä.

Viime yönä kuulostelin tuulta ja pelkäsin puiden kaatuvan talon päälle. Koiraa pelotti ja otin sen viereeni. Ehkä se kuuli minua paremmin, mitä ulkona tapahtui. Kun aamulla avasin verhoja, oli naapurin isäntä traktorin kanssa raivaamassa pihatielle kaatuneita puita. Yhden ison kuusen latva oli katkennut ja pudonnut tielle, kaksi isoa mäntyä oli niin ikään kaatunut tielle. Piha oli täynnä risuja, joita iltapäivällä tuulen laannuttua haravoin pois. Olen onnekas, kun minulla noin avulias naapuri, joka ilman pyyntöjä huolehtii minunkin kulkemisista.

Peräläisen talon päälle kaatui koivu ja tänään hän on muidenkin kaatuneiden puiden vankina. Niiden raivaaminen syrjäkylillä  vie aikansa. Lisäksi sähköt ovat olleet tuntikausia poikki, siis Peräläisellä, ei minulla.

valoisaa joulua

ohi on

                          Nyt se on jo ohi, pimeyden taittuminen siis. Valoa ja kevättä kohden.

vielä neljä päivää

       Vuoden pimein aika tuntuu menevän sisuksiin asti. Valitettavasti.

tyhjä olo

Listoista huolimatta en saa mitään aikaiseksi. Aika vain kuluu. Olen tyytymätön itseeni ja olemiseeni. Kukaan muukaan ei voi tätä muuttaa. Jospa voisikin ruveta talviunille, nyt olisi sellainen aika.

mökkitäti

Kylläpä tää täti on mökkiytynyt. Eilen oli reissu Turkuun kouluttajahomman merkeissä. Jo viime viikolla ajatus tökki pahemman kerran. Sunnuntaina havahduin, että huomennako pitää mennä ja millä bussilla menen. Kello soitti 5.30, niin kerkesin lämmittää huushollin ja lukea Hesarini rauhassa.

Naapuripaikkakunnan bussiasemalla tapasin koulukaverini 30 vuoden takaa, ei olla nähty kuin kerran sen jälkeen. Hänen kanssaan syntyi heti hyvä kontakti ja kerkesimme 15 minuutissa puhua kipeistäkin asioista. Taidan jatkossakin suosia Turun reissuilla bussia, oli niin miellyttävää menoa molempiin suuntiin.

Kotiin päästyä lysähdin väsyneenä nojatuoliin telkkarin eteen, jossa istuin koko illan. Kävin minä välillä päästämässä koiraa ulos ja sisään ja tietysti jääkaapilla. Kun telkkarista tulee hyvää ohjelmaa, on sen tuijottaminen mainio tapa rentoutua. Tämä päivä on mennyt toipuessa. Nukuin aamulla pitkään, päiväunetkin olivat tarpeen.

Kaamos tekee minusta kotihiiren. On niin mukava olla sisällä lämpimässä ja hiljaisuudessa pehmeiden valojen keskellä. Minua ei huvita lähteä yhtään mihinkään. Kun on loskainen ja vetinen keli, en saa itseäni edes lenkille, vaikka se olisi tarpeenkin. Minkäänlaisia ajanvietto-ongelmia minulla ei ole, vaikken teekään mitään mainittavaa. Paljon aikaa menee blogeja lueskellessa ja nettiä selatessa. Eräänä päivänä käytin monta tuntia siihen, että tutkin millaista luonnonkosmetiikkaa on olemassa. Tähän hommaan minut innosti Tiina omalla kirjoituksellaan.

Blogit ovat minun kontaktini ulkomaailmaan. Suurimman osan ajasta olen yksin. Ilman blogeja tuntisin varmaan itseni yksinäiseksi. Nyt saan välähdyksiä monenlaisten ihmisten elämästä eri puolilta maatamme ja muutamien ulkosuomalaistenkin elämästä. Toisaalta jos blogeja ei olisi, lukisin enemmän kirjoja.