Joulu on mennyt ja vuosikin vaihtunut. Iloista vuotta vaan kaikille.
Vaihteeksi kirjallisuusasiaa.
Luin joulun aikaan hyvin kirjoitetun kirjan. Nautin siitä että kirjailija oli ottanut asioista selvää ja kirjoitti minulle uudella tapaa, käyttäen hyväksi nettikirjoittelua. Kirja käsitteli mehiläisten katoamista sekä eläinten oikeuksia, molemmat ajankohtaisia aiheita. Juoni oli punottu mielenkiintoiseksi ja yllättäväksi. Kirja oli pitkästä aikaan merkittävä minulle merkittävä lukukokemus. Voin todellakin suositella. Ei kannata pelästyä ehkä outoakin aihevalintaa. Arvostelu kirjasta täällä.
tiistai 3. tammikuuta 2012
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
valossa
Yhtähyvin kuin pimeys tunkeutuu sieluun, myös valo tekee saman. Kolmena päivänä on paistanut aurinko ja olen heti paljon virkeämpi ja hyvällä mielellä. Olen jopa käynyt kävelemässä.
Kun otin ylläolevan kuvan heinäkuun lopulla, ihanan lämpimänä päivänä, ajattelin että katselen tätä kuvaa talvella ja muistan auringon, lämmön ja kesän. Toki muistankin, mutta samaan tunnelmaan on vaikea päästä.
Kun otin ylläolevan kuvan heinäkuun lopulla, ihanan lämpimänä päivänä, ajattelin että katselen tätä kuvaa talvella ja muistan auringon, lämmön ja kesän. Toki muistankin, mutta samaan tunnelmaan on vaikea päästä.
maanantai 26. joulukuuta 2011
myrskyn jälkeen
Viime vuonna Tapaninpäivänä satoi reippaasti lunta sekä yöllä että päivällä. Peräläinen oli kotonaan lumen vankina, samoin kuin minä täällä.
Viime yönä kuulostelin tuulta ja pelkäsin puiden kaatuvan talon päälle. Koiraa pelotti ja otin sen viereeni. Ehkä se kuuli minua paremmin, mitä ulkona tapahtui. Kun aamulla avasin verhoja, oli naapurin isäntä traktorin kanssa raivaamassa pihatielle kaatuneita puita. Yhden ison kuusen latva oli katkennut ja pudonnut tielle, kaksi isoa mäntyä oli niin ikään kaatunut tielle. Piha oli täynnä risuja, joita iltapäivällä tuulen laannuttua haravoin pois. Olen onnekas, kun minulla noin avulias naapuri, joka ilman pyyntöjä huolehtii minunkin kulkemisista.
Peräläisen talon päälle kaatui koivu ja tänään hän on muidenkin kaatuneiden puiden vankina. Niiden raivaaminen syrjäkylillä vie aikansa. Lisäksi sähköt ovat olleet tuntikausia poikki, siis Peräläisellä, ei minulla.
Viime yönä kuulostelin tuulta ja pelkäsin puiden kaatuvan talon päälle. Koiraa pelotti ja otin sen viereeni. Ehkä se kuuli minua paremmin, mitä ulkona tapahtui. Kun aamulla avasin verhoja, oli naapurin isäntä traktorin kanssa raivaamassa pihatielle kaatuneita puita. Yhden ison kuusen latva oli katkennut ja pudonnut tielle, kaksi isoa mäntyä oli niin ikään kaatunut tielle. Piha oli täynnä risuja, joita iltapäivällä tuulen laannuttua haravoin pois. Olen onnekas, kun minulla noin avulias naapuri, joka ilman pyyntöjä huolehtii minunkin kulkemisista.
Peräläisen talon päälle kaatui koivu ja tänään hän on muidenkin kaatuneiden puiden vankina. Niiden raivaaminen syrjäkylillä vie aikansa. Lisäksi sähköt ovat olleet tuntikausia poikki, siis Peräläisellä, ei minulla.
lauantai 24. joulukuuta 2011
torstai 22. joulukuuta 2011
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
perjantai 16. joulukuuta 2011
tyhjä olo
Listoista huolimatta en saa mitään aikaiseksi. Aika vain kuluu. Olen tyytymätön itseeni ja olemiseeni. Kukaan muukaan ei voi tätä muuttaa. Jospa voisikin ruveta talviunille, nyt olisi sellainen aika.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


